Marrasmietteitä
En tiedä oletteko koskaan lukeneet Pentti Haanpään novellia Syksyä ja ikävää Napasalon kirkolla. Itse luin sen ensimmäisen kerran nelisenkymmentä vuotta sitten marraskuussa ja sen ankean alakuloinen tunnelma on aina vastannut marraskuisia ajatuksiani. Haanpään kanssa en pyrikään samalle viivalle, mutta olkoon tuo ylläoleva selityksenä tämän tarinan ankeudelle.
Käsittelemme huomenna kunnanvaltuustossa mm. investointimäärärahamuutoksia, päiväkodin rakentamista, veroprosenttia, kiinteistöveroa, kuntaliitosselvitystä ja sote-määrärahojen ylityspyyntöä. En näitä asioita rupea yksityiskohtaisesti selittämään, mutta kerron etukäteen arvaukseni valtuustokeskustelun sisällöstä.
Mitään uutta ei saa rakentaa, koska kunnan taloudellinen tilanne on heikko. Päiväkotia ei varsinkaan saa rakentaa, koska vanhuksille ei ole tarpeeksi hoitopaikkoja. Jos päiväkoti kuitenkin rakennetaan, niin ei ainakaan aiotulle paikalle. Veroprosenttia ja kinteistöveroa ei saa korottaa, koska se tekee hallaa kunnan imagolle ja vetovoimaisuudelle. Kunnan on säästettävä ihan kaikkialla, mutta palvelutuotanto on pidettävä ehdottomasti ennallaan ja sitä pitää mieluummin parantaa. Mutta kuten sanottu, niin mitään uutta ei saa rahapulan takia rakentaa. Sote-puolella on toteutettava ankara säästökuuri ilman että se näkyy palveluissa. Kunnan itsenäisyys on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä, kunhan se ei maksa mitään.
Keskustelu siis tulee kiertämään tuntikausia kehää ja poliittisia irtopisteitä napsitaan puolustamalla kaikkea hyvää ja vastustamalla kaikkea huonoa. Kaikkien mielessä on kuitenkin tieto siitä, että saatamme olla viimeinen itsenäisen Juuan valtuuusto.
Sama ankeus on vallalla koko Pohjois-Karjalan maakunnassa. Valtio on vetäytymässä maakunnasta lopettamalla omat palvelunsa. Seuraavana ovat lakkautusvuorossa Pyhäselän ja Juuan vankilat sekä luultavasti Kuopioon siirrettävä alueellinen pelastuslaitos. Puolustusvoimat on jo kadonnut Kontiorannasta ja poliisiauto alkaa olla nähtävyys.
Tämä maakunta tullaan jättämään villieläinten ja kaivosyhtiöiden temmellyskentäksi. Ihmisyyshän täältä näyttääkin jo kadonneen, joten lienee aika siirtää jäljellä olevat ihmisetkin pois.
Tällä tarkoitan suorastaan käsittämätönta uutista Lieksasta.
Menen harvoin sanattomaksi, mutta tämä uutinen sen kerrankin sai aikaan. Juuan on tarkoitus tehdä kuntaliitosselvitys yhdessä Lieksan, Nurmeksen ja Valtimon kanssa. Uutisen luettuani en ole ollenkaan varma haluanko edes ajatella kuuluvani samaan kuntaan tällaisten kuntapäättäjien kanssa.
Kyllä ne ovat ottaneet tehtäväkseen (jälleen kerran) kantaa valkoisen miehen taakkaa ja pestä maailma Suomen kohdalta rotupuhtaaksi – Lieksankin kohdalta, vaikka se onkin vähintäänkin kahden, ellei kolmenkin vanhan kulttuurin törmäyskohdassa. Ruijan raukoilta rajoilta Petsamoon, Sallan, Kainuun, Pohjois-Karjalan, Laatokan-Karjalan ja Kannaksen kautta aina Adrianmeren pohjukkaan kulkee Euroopan yksi merkittävimmistä kulttuuristen mannerlaattojen rajoista. Monesti raja on revennyt ja railoja pitkin ovat virranneet verivirrat. Sodat on sodittu ja luvattu tälle rajalle ikuista rauhaa. On ehkä eletty rauhan harhassa, että kukin eläköön omissa oloissaan. Ei ole ajoissa nähty tai haluttu nähdä maailmmuutosta. Toisin kui kiveenhakatut valtioiden rajat, kultuurien rajat ovat paljon häilyväisempiä,päällekkäisiä ja jopa sisäkkäisiä. Kulttuurit muuttuvat lyhyemmässä ajassa kuin valtiot. Venäjäkäkin on valtiona tehnyt tuloaan yli tuhat vuotta ja jatkaa sitä varmaan samanmoisen matkan eteenpäin. Lisäksi olemme se sukupolvi, joka ottaa vastaan ensimmäisen nykyaikaisen kansainvelluksen aallon. Me otamme vastaan ja seuraavat sukupolvet sulauttavat tulokkaat kulttuureineen omakseen. Siitä tulee väistämättä uutta väriäkin.
Halusin tuolla edellisellä lohduttaa sinua Uuninpankollasi. Eihän meillä juuri muuta ole jakaa kuin solidaarisuutta ja kestää sen varassa törmäys. Täytyy muistaa, ettei siitä ole kuin kolme sukupolvea, kun sille samaiselle törmäysten rajalle toimitettiin muilutettuja, josta ajasta Pentti Haanpään romaanissa Isännät ja Isäntien varjot puhutaan. Eipä sekään maan valkopesu tukkinut suita maassa, mistä oli päätetty juuria vaaralliset opit ja ihmiset. Eikä silloinkaan eristäytyminen enää toiminut. Kapitalismi on vetänyt liikkeeseen koko maailman taloudet, kansat ja kulttuurit. ”Eristäytyminen on harhakäsite, ja tahallinen eristäytyminen on tällaisen kuvittelun sairaalloista ruokkimista.” (Levis Mumford, Kaupunkikulttuuri)