Unohtuiko jotain?

Salon kaupunki vetoaa työntekijöihinsä ja esittää heille, että he tekisivät itsenäisesti palkanalennussopimuksen Salon kaupungin kanssa vähintään vuodelle 2014 liiallisten lomautusten välttämiseksi. Sopimus takaisi työntekijälle joka sopimuksen tekee, että häntä ei lomauteta tai irtisanota alennuskauden aikana. Palkanalennusprosentti olisi progressiivisesti verrannollinen työntekijän bruttopalkkaan ja keskimäärin 4 prosenttia. Vähimmäispalkan on kuitenkin oltava sopimusten mukainen. Palkka palautuisi entisen sopimuksen tasolle alennuskauden jälkeen. Salon kaupunki tarjoaa sopimusta työntekijöilleen tammikuun 2014 aikana.

Näin kertoi Uuden Suomen blogissaan Salon perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Heikki Tamminen. Perussuomalaiset olivat esittäneet talousarvioon tällaisen ponnen ja se hyväksyttiin äänin 27-24.

Ihan ensimmäisellä vilkaisulla idea on taloutta ajattelevan kuntapäättäjän kannalta jopa kiehtova. Toisen kerran lukiessa mieleen tulee heti muutamia sellaisia asioita, jotka ponnen ehdottajat ja hyväksyjät ovat sivuuttaneet joko tietoisesti tai tietämättään. He taisivat etsiä ja mielestään löytää yksinkertaisen ratkaisun monimutkaiseen ongelmaan.

Ainakaan lakisääteisistä YT-neuvotteluista ei ponnessa puhuta mitään, vaan nähtävästi henkilökohtaiset neuvottelut aiotaan toteuttaa jo tammikuun aikana ilman työntekijäjärjestöjen kuulemista. Tamminen kertoo, että esityksen laillisuus on tarkistettu kahdesta asianajotoimistosta. Suosittelisin kysymään vielä sellaisesta toimistosta, jossa on edes kuultu työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetusta laista. Sen 4 § sanoo näin:

Työnantajan ja henkilöstön välisessä yhteistoiminnassa käsitellään ainakin sellaiset asiat, jotka koskevat:

1) henkilöstön asemaan merkittävästi vaikuttavia muutoksia työn organisoinnissa, kunnan palvelurakenteessa, kuntajaossa tai kuntien välisessä yhteistyössä;

2) palvelujen uudelleen järjestämisen periaatteita, jos asialla voi olla olennaisia henkilöstövaikutuksia, kuten ulkopuolisen työvoiman käyttöä tai liikkeen luovutusta;

3) henkilöstöön, henkilöstön kehittämiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun sekä työyhteisön sisäiseen tietojenvaihtoon liittyviä periaatteita ja suunnitelmia; sekä

4) taloudellisista tai tuotannollisista syistä toimeenpantavaa osa-aikaistamista, lomauttamista tai irtisanomista.

Palkkojen alentaminen kahdenkeskisin sopimuksin on sellainen asia, joka vaikuttaa merkittävästi henkilöstön asemaan. Se koskee myös ihan varmasti henkilöstön tasa-arvoista kohtelua. Ponnen tekstihän on suorastaan kirsitystä: Jos suostut alentamaan palkkaasi, niin sinua ei lomauteta, mutta jos et suostu, niin tulossa on pakkoloma tai peräti irtisanominen.

Tamminen tuntuu olevan vuorenvarma, että asiassa ei vaadita valtakunnallisten yhdistysten päätöksiä. Tamminen on tässäkin asiassa väärässä. Mainitun lain 19 §:n mukaan 4 §:n säännöksistä voidaan poiketa vain työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisten yhdistysten päätöksellä.

Tamminen on sikäli oikeassa, että palkoista voidaan tietyin edellytyksin sopia paikallisesti virka- ja työehtosopimusten rajoissa. En kuitenkaan suosittele kävelemään järjestöjen yli ja aloittamaan henkilökohtaisia neuvotteluja henkilöstön kanssa ihan tuosta vain. Se on erittäin nopea keino päätyä oikeuteen. Siellä on sitten ihan turha sanoa, että se tuntui hyvältä idealta.

Nämä monimutkaisiin asioihin helpon ratkaisun keksijät saisivat joskus edes hiukan perehtyä ehdotustensa lainmukaisuuteen. Joka tapauksessa nyt Salossa hyväksytty ponsi aiheuttanee työntekijöissä sellaisen reaktion, että perussuomalaisten on aika vaikea väittää olevansa työväenpuolue. Mikä se sellainen työväenpuole on, joka aikoo sivuuttaa lain ja paikallisjärjestöt kokonaan?

Kun into korvaa järjen, niin lainsäädäntö unohtuu.