Aikavaras

Jokainen meistä tuntee aikavarkaan. Hän on se, jonka kello jätättää pysyvästi ja joka on aina ja kaikkialta myöhässä. Hän ei vahingossakaan saavu ajoissa mihinkään sovittuun tapaamiseen, vaan myöhästyy huolettomasti jopa tunnin tai kaksi. Hän ei soita eikä lähetä tekstiviestiä ilmoittaakseen myöhästyvänsä.

Kun hän sitten suvaitsee saapua paikalle, niin anteeksipyyntöä on turha odottaa. Päin vastoin hän odottaa sinun ilahtuvan suunnattomasti, kun hän viimein suvaitsee valaista läsnäolollaan vaatimatonta persoonallisuuttasi. Sillä ei ole mitään merkitystä, että tapaamisen tarkoitus on käsitellä juuri hänelle tärkeää asiaa. Hän olettaa ilman muuta, että kukaan ei tee mitään muuta kuin odottelee hänen tärkeän asiansa käsittelyä.

Aikavaras on myös se, joka ei piittaa sovittujen kokousten alkamisajoista, vaan istuu kahvikupposen ääressä kertomassa vitsejä, vaikka kello on jo kymmenen minuuttia yli ilmoitetun alkamisajan. Toisten kokoukseen menijöiden on odotettava, että hän ennättää lopulta juoda kahvinsa ja nousta ylös merkiksi muille, että nyt sopii aloittaa.

Kokouksessa hän puhuu niistä asioista, joita varsinaisesti käsiteltävä asia saa pulpahtamaan hänen mieleensä. Joskus hänen puheensä osuu lähelle aihepiiriä, mutta usein hän jaarittelee kilometrien päässä varsinaisesta aiheesta.  Yleensä hän onnistuu linkittämään tavalla tai toisella puheensa hänelle itselleen tärkeään asiaan, joka ei liity millään tavalla nyt käsiteltävänä olevaan. Jos pitää päättää tonttikaupoista, niin hän onnistuu puhumaan yhden ainoan pitkäksi venyvän puheenvuoronsa aikana jääkiekkokaukalosta, työllistämisestä  ja vanhustenhoidosta, jos ne sattuvat sillä hetkellä häntä kiinnostamaan.

Jos hänen puhettaan koetetaan rajoittaa, niin hän närkästyy suunnattomasti tällaisesta terrorista ja saattaa poistua paikalta ovet paukkuen. Kun hän haluaa puhua substanssista, niin kukaan muu ei saa puhua prosessin teknisestä etenemisestä. Hänellä on tärkeää sanottavaa ja muut vaietkoot ja odottakoot vuoroaan.

Aikavaras saattaa myös tulla ihan vain rupattelemaan kesken kiireisen työpäivän, koska hänellä itsellään ei nyt satu olemaan mitään tähdellistä tekemistä. Silloin hän olettaa, että kaikilla muilla on ilman muuta sama tilanne. Hän saattaa soittaa sinulle perjantai-iltana kännissä, kun hänen mieleensä sattui juolahtamaan vanha perintöriita, josta pitäisi välttämättä juuri nyt keskustella ja saada neuvoja, joita hän ei enää aamulla muista kysyneensä.

Hän saattaa jopa tulla kotiisi sunnuntaiaamuna kahdeksalta mukanaan nippu sellaisia päätöksiä, joiden valitusaika on mennyt umpeen kaksi viikkoa sitten tai ainakin menee heti huomenna. Itse hän ei ole papereita vilkaissutkaan, vaan olettaa asian olevan selvä sillä, että hän lykkää nipun sinun eteesi. Itsellään hänellä on kiire pilkille, joten aikaa keskusteluun ei juuri nyt ole. Huomiseksi hän sopii mielellään tapaamisen, jota ei aiokaan muistaa. Hänhän on jo omasta mielestään hoitanut asian.

Voisin jatkaa tätä juttua vaikka kuinka pitkälle, mutta en viitsi varastaa aikaanne enempää. Tästä tuli jo nyt yli sata sanaa tavallista pitempi jaaritus.