Rakennemuutoksia ja vaikuttamista

Meidänkin kunnassamme on koko vuosi vaadittu rakennemuutoksia kunnan talouden pelastamiseksi. Kun kunnanhallitus sitten talousarvioesityksessään sellaisia esitti, niin niitä vastustettiin ankarasti valtuustossa. Itse asiassa niitä vastustamaan oli värvätty yli 500 kirjelmän allekirjoittajaa ja yleisölehteri oli täynnä lapsia vanhempineen ja opettajineen. Jo kokouspaikalle mentäessä lapset ojentelivat itse askartelemiaan pahvisia, lyhyellä viestillä varustettuja piparkakkuja ja anelivat, että ethän lakkauta meidän koulua.

Ei niitä kouluja oltu lakkauttamassa vielä eilisessä valtuuston talousarviokokouksessa. Kunnanhallituksen esityksessä luki näin:

Talousarvio 2014 ja taloussuunnitelma 2015-16 pitää sisällään Ahmovaaran ja Kajoon koulujen lakkauttamisen. Päätökset asiasta tehdään erikseen.

Vahventamani lause tarkoittaa sitä mitä siinä lukee. Kunnanhallituksen esityksessä ei ollut näille kouluille määrärahaa ensi kevään jälkeen, mutta varsinaiset päätökset oli tarkoitus tehdä vasta keväällä normaalissa järjestyksessä ja hyvää hallintotapaa noudattaen. Kouluverkkotyöryhmä antaa esityksensä lautakunnalle, lautakunta kunnanhallitukselle ja kunnahallitus valtuustolle. Jos valtuusto olisi keväällä päättänyt jatkaa koulujen toimintaa, niin tarvittavat määrärahat olisi otettu lisätalousarvioon.

Näin oli tarkoitus, mutta asia tuli käytännössä ratkaistuksi jo eilen kovan keskustelun jälkeen. Ihan hyvä niin, koska joskushan tuo ruljanssi olisi kuitenkin ollut edessä.

Jostain olen lukenut, että aikoinaan piiritetty linnake voi antautua kunniakkaasti ylivoiman edessä ammuttuaan yhden ainoan laukauksen. Sen takia pidin yhden puheenvuoron kunnahallituksen esityksen puolesta, mutta enemmistön kanta tuli selväksi jo keskusteluissa. Kokoustauolla minun oli helppo myöntyä ehdotettuun yksimieliseen kunnahallituksen esityksen vastaiseen päätökseen. En minä mikään verenhimoinen koulujen lakkauttaja ja lastenvihaaja ole. En vain voi ihan lennossa vaihtaa mielipidettäni kunnahallituksen ja valtuuston välillä. Se yksi laukaus oli pakko ampua.

Koulut siis jatkavat ja se sopii minulle oikein hyvin. Tiukan talouden säästöbudjettiin piti tosin lisätä menoja, mutta kuntalaisten ja valtuuston enemmistön tahtoa on arvostettava ja kunnioitettava.

Kyllä valtuustossa säästöjäkin talousarvioon ehdotettiin. Ehdotettiin ainakin luottamushenkilöiden koulutusmenojen karsimista. Tilintarkastajien budjettia ehdotettiin supistettavaksi niin paljon, että jäljelle jäävällä rahalla ei olisi voinut maksaa edes pakollisen tilintarkastajan palkkiota. Ehdotettiin myös yhden viran lakkauttamista eli käytännössä potkujen antamista viranhaltijalle poistamalla palkkaukseen tarvittavat määrärahat. Ehdotettiin myös edellisessä kokouksessa päätetyn päiväkodin rakentamisesta luopumista ja rahojen käyttämistä samoihin tiloihin rakennettavaan työpajaan.

Jo tällaisten, toteutuessaan jopa suoraan käräjille vievien ehdotusten tekeminen osoittaa, että ainakaan niistä koulutusmäärärahoista ei pidä tinkiä.

Tällaista on kunnallispolitiikka ja onneksi en ole ihan äkkipoika. Olen virkamiehenä osallistunut moneen talousarviokäsittelyyn eikä eilinen mitenkään poikennut muualla näkemästäni. Asiat riitelevät, mutta ihmiset eivät, vaikka se siltä joskus saattaa näyttääkin. Yleisönä oleviin lapsiin tutustuin ensimmäisen kerran jo 80-luvun alussa Maaningalla. Silloin opettajat olivat organisoineet jopa pienimuotoisen mielenosoituksen kokousta häiritsemään, joten siihen verrattuna juukalaiset lapset olivat ihan jouluenkeleitä.

Karjalaiset itkijämummot ovat vielä näkemättä valtuustoyleisönä, mutta ehkä vielä joskus saan heidätkin tavata.

Ensimmäinen vuosi valtuutettuna ja kunnanhalituksen jäsenenä oli siis suunnilleen odotetun kaltainen. Jatkamme tästä.