Pakko olla totta
Netissä liikkuu uskomaton määrä sellaista tavaraa, josta totuus pitää seuloa esille yhtä varovasti kuin puhdas vesi kaivosta, johon on kaatunut sontakuorma. Sosiaalinen media on perättömien huhujen levittämisessä ylivertainen, mutta kyllä siihen syyllistyvät myös lehtien nettijulkaisut.
Pari päivää sitten Ilta-Sanomat uutisoi sisäministeriön valtiosihteerin tiedotteeseen vedoten, että äärivasemmiston radikalisoitumisen uhka on kasvanut merkittävästi. Tätä totuutta kiirehtivät jopa perussuomalaisten kansanedustajat Juho Eerola ja Tom Packalén levittämään. Kumpikaan heistä ei ollut vaivautunut lukemaan ministeriön alkuperäistä tiedotetta.
Siellä sanotaan selvästi, että Suomessa suurin osa rikoksista, joiden motiivina on ääriajattelu, ovat äärioikeiston tekemiä. Äärivasemmisto on sen sijaan meillä vähemmän aktiivinen kuin äärioikeisto. On kuitenkin viitteitä siitä, että militantti anti-fasistinen liike olisi kasvamassa vastauksena äärioikeiston lisääntyneelle näkyvyydelle viime vuosina.
Jos joku haluaa uskoa Ilta-Sanomien omaperäisiä painotuksia enenmmän kuin alkuperäistekstiä, niin enpä minä sille mitään mahda. Saa jokainen halutessaan uskoa senkin, että EVM maksaa valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle verotonta palkkaa 191 000 – 324 000 euroa vuodessa. Sellainen saksalaisten piraattien löytämä todiste kiersi toissapäivänä sosiaalisessa mediassa.Väärä tieto perustui nähtävästi käännösvirheeseen. Urpilainen ei ole EVM:n hallituksen jäsen vaan hän istuu hallintoneuvostossa. Sen jäsenille ei makseta palkkaa ollenkaan, kuten tämä varmasti harvemman silmiin osunut oikaisu kertoo.
Lastensairaalan rahoituksesta kiertää monenlaista tietoa. Verovaroja annetaan hämäräperäiselle säätiölle, jolle lisäksi ruvetaan maksamaan verovaroista vuokraa. Rahat katoavat säätiön omistajien kukkaroon. Pistetään tästäkin mielestäni aika uskottava teksti, jossa keskustelun pahimpia virheitä oikaistaan.
Sinänsä en ihmettele, että tällaisia huhuja otetaan todesta. Todellisuudessa tapahtuu niin kummallisia asioita, että ylläolevat tarinatkin saattaisivat yhtä hyvin olla totta. Ne siis eivät ole, mutta tällä hetkellä minua askarruttaa vaikkapa Guggenheimin onnistunut lobbaus. Miten Helsingin päättäjät saatiin uskomaan, että Guggenheim järjestää arkkitehtikilpailun yksityisellä rahalla, kun samaan aikaan rahaa oli haettu valtiolta? Ministeri Vapaavuori kiirehti sitä jo puurakentamisen tukemiseen tarkoitetuista rahoista lupaamaan siinäkin tapauksessa, että rakennusta ei tehtäisi puusta.
Ei nykyisin tosiaan voi olla varma mikä on totta ja mikä ei. Olettaisin kuitenkin, että ihan totta ei ole Iranissa julkaistu uutinen, jonka mukaan natsien kanssa yhteistyössä toimivat avaruusliskot ovat USA:n todellisia hallitsijoita.
Toit muuten saku aikahyvin tämän nettiajan erään ongelmanesiin jokaminun mielstä on juurituolähdekrtiikkija ja lähetiden väitteentodenperäisyydentarkistus.
Aikoinaan yli 20 vuotta sitten silloinen äidinkielenopettaja sanoi, että kannattaa usein ainakin pienellä varauksella suhtautua uutisiin (tai kirjoituksiin). Uutiset ovat ihmisten tekemiä ja/tai kirjoittamia. Kirjoittaja itse määrittelee minkä asian, asianosan hän haluaa tuoda julki. Eli jotain oleellista saattaa jäädä vahingossa tai täysin tarjoituksella pois uutisesta. Tai uutisen kirjoittaja ei lue kunnolla tai ymmärrä esim. tiedotetta tai uutisen aihetta oikein. Ja kun nykyään ainakin osan toimittajien osaaminen on melko vaatimatonta, niin kuinkqhan usein uutiseen lipsahtaa toimittajan mielipiteitä, olettamuksia ja väärin ymmärrettyjä aiheita. Virheiden määrä saattaa kasvaa erityisesti silloin, kun uutisoidaan itselle täysin tuntemattomasta aiheesta tai vieraasta kielestä käännettyä uutista.
Samainen opettaja sanoi, ettei tarvitse olla täysin epäluuloinen kaikkeen uuttisointiin, vaan terveen järjen käyttö on suotavaa. Ja joskus joka pakollista. Ja jos oikeasti haluaa tutkia uutisen todenperäisyyttä, niin se kannattaa tehdä, jos on aikaa ja mielenkiintoa. Nykyään sen todenperäisyyden on helpompi tarkistaa kuin 20 vuotta sitten.