Arvojohtajan arvot

– Ministeri puhuu kauniisti, mutta paskaa!

Näin tokaisi jossain tv-elokuvassa Lasse Pöystin näyttelemä presidentti J.K.Paasikivi. Viime viikolla järjestetyssä Selkärankaseminaarissa tähän kauniisti puhumiseen syyllistyi itse presidentti Sauli Niinistö.

Hän lausui kohtalokkaasti, että julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on kestämättömät 60 %. Tästä jokainen peruskoulunsa edes auttavasti käynyt päättelee, että yksityisen sektorin osuus on vain 40 %.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Talousuutisissa ei käytetä sanaa osuus, vaan niissä puhutaan suhteesta bruttokansantuotteeseen. Bruttokansantuotteella talouden tunnuslukuna ei taas ole mitään suoraa tekemistä julkisten menojen kanssa, vaan se on yksityisen ja julkisen sektorin arvonlisäysten summa. Vuonna 2012 yritysten ja rahoituslaitosten menot olivat 160,8% suhteessa bruttokansantuotteeseen, kotitalouksien ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen puolestaan 103,5%.

BKT ei koostu yksityisistä ja julkisista menoista vaan yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä. Vuonna 2012 julkinen sektori muodosti 20 ja yksityinen sektori 80 prosenttia arvonlisäyksestä.

Minä en ole kansantaloustieteilijä, joten kannattaa lukea tarkempaa tietoa vaikka täältä tai täältä.

Ei ole presidenttikään kansantaloustieteilijä, mutta hänen arvojohtajana kertomansa virheellinen tai ainakin harhaanjohtava tieto jäi elämään ja on jo muuttunut totuudeksi. Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan eilen näin:

Suo­mes­sa jul­ki­sen sek­to­rin osuus ko­ko­nais­tuo­tan­toon suh­teu­tet­tu­na on maail­man huip­pua: yli 58 pro­sent­tia. Se on enem­män kuin muis­sa poh­jois­mai­sis­sa hy­vin­voin­ti­val­tiois­sa. Poh­jois­mai­sen hy­vin­voin­ti­val­tion tun­nus­piir­re on juu­ri suu­ri jul­ki­nen sek­to­ri. Mo­nis­sa muis­sa mais­sa sa­mat pal­ve­lut os­te­taan yk­si­tyi­sil­tä pal­ve­lun­tar­joa­jil­ta.

Siinähän se tuli sanotuksi. Meillä on siis aivan liikaa julkisen sektorin toimintaa eli ilmeisesti liikaa vaikkapa sairaanhoitajia, palomiehiä, poliiseja, opettajia ja muita julkisen sektorin työntekijöitä. Sivistysmaat ymmärtävät ostaa meillä julkisesti tuotettavat palvelut yksityisiltä tuottajilta ja kuin taikaiskusta tuottamaton julkinen toiminta muuttuu tuottavaksi yritystoiminnaksi.

Se jäi kertomatta, että ihan samoilla verovaroilla ne palvelut yksityisiltä ostetaan. Ainoa ero on se, että yksistyissektorin on tuotettava voittoa, joka viedään veroparatiiseihin.

HS tarjosi julkisen sektorin säästökohteeksi hallinnollisen henkilöstön vähentämistä. Jäi taas kertomatta, että esim. kaupunkien ja kuntien henkilöstöstä vain 3 % työskenetelee hallinnollisissa tehtävissä. Hallintoon lasketaan mm. sellaiset nähtävästi turhat henkilöt kuin vaikkapa kamreerit, palkanlaskijat ja toimistotyöntekijät. Jos heistä päästäisiin eroon, niin sittenkö saataisiin säästöjä ja kaikki sujuisi hyvin?

Se hyvä puoli Niinistön puheessa ja koko elinkeinoelämän ruikutusseminaarissa oli, että arvojohtajat paljastivat todelliset arvonsa. He arvostavat julkisten varojen siirtämistä yksityisille enemmän kuin hyvinvointiyhteiskuntaa.