Orjuuden pilottikaupunki

Vastikkeellista eli osallistavaa sosiaaliturvaa suunnitellaan koko ajan, vaikka mitään päätöksiä ei ole tehty. Ministeri Risikon pääsuunnittelijana asiassa toimiva Rauman sosiaali- ja terveysjohtaja Antti Parpo on jo valmiiksi ilmoittanut, että Rauma haluaa ensimmäisena toteuttaa tämän kokeilun.

Ylen aiheesta julkaisema uutinen kertoo karua kieltään. Suunnitelmat ovat pitkällä ja ainoan ikävän esteen muodostaa tällä hetkellä lainsäädäntö. Suomessa kun vielä ainakin periaatteessa pitäisi maksaa työstä palkkaa, mutta tähänhän on jo saatu muutoksia kuntouttavan työtoiminnan avulla.

Nyt Rauman sosiaali- ja terveyslautakunta on päättänyt esittää kaupunginhallitukselle, että sosiaali- ja terveysviraston aktivointivelvoitteeksi määriteltäisiin 12,7 prosenttia viraston vakanssien määrästä. Vakansseja on yhteensä 1060, mikä tarkoittaa, että aktivoituna olisi 135 työtöntä.

Uutinen ei kerro onko tarkoitus korvata 12,7 prosenttia viraston palkallisesta työvoimasta palkatonta työtä tekevillä työttömillä vai tulisivatko työttömät olemassaolevien vakanssien lisäksi. Jos tarkoitus on korvata palkkatyövoimaa, niin ennustanpa Parpolle käräjäreissua. Jos tarkoitus on ottaa työttömiä vakituisten työntekijöiden lisäksi, niin ennustan muuten vain hankaluuksia.

Terveyskeskuksessa tungeksivat huonosti motivoituneet ja opastusta tarvitsevat aulaemännät ja -isännät, vanhusten ulkoiluttajat ja lehtien lukijat tuovat epäilemättä väriä terveyskeskuksen arkeen, mutta heidän tekemisistään ja tekemättä jättämisistään on kaupunki vastuussa.

Parpo harmittelee sitä, että toistaiseksi lainsäädäntö asettaa rajoituksia ja yksityisten yritysten mukaan ottaminen on kovin vaikeaa. Suotavaa olisi, että esimerkiksi julkisten hankintojen kautta voitaisiin antaa velvoitetta myös yksityiselle puolelle.

Laki tosiaan kieltää esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa olevien sijoittamisen yksityisiin yrityksiin. Parpo tuntuu kuitenkin jo tietävän, että tähän tulee muutos. Erityisen vaarallinen on tuo ajatus asettaa julkisten hankintojen kilpailutuksen kautta velvoite sijoittaa työttömiä palkattomiin töihin yrityksiin.

Sehän tarkoittaa suoraan sitä, että julkisen hankinnan kilpailutuksen voittaa se, joka suostuu käyttämään eniten palkatonta työvoimaa. Kunta siis suorastaan tyrkyttää palkattomia työntekijöitä yrityksille.

Jutun lopussa Parpo syyllistyy tosiasioita hämärtävään uusiokieleen. Hän muistuttaa, että kunnat joutuvat maksamaan miljoonasakkoja, koska ne eivät ole aktivoineet pitkäaikaistyöttömiä.  Esimerkiksi Rauma maksaa 1,5 miljoonaa euroa sakkoa siksi, että sen nykyiset aktivointitoimet ovat riittämättömiä.

Sakko on rikosoikeudellinen seuraamus eivätkä kunnat joudu maksamaan mitään sakkoa työllistämisvelvollisuuden laiminlyönnistä. Kyseessä on pelkästään kuntien maksuosuus työmarkkinatuesta. Minua on aina ärsyttänyt tarkoituksellinen ylisana “sakko” tässä yhteydessä. Sen tarkoitus on luoda dramatiikkaa ja antaa ymmärtää, että kunta on tehnyt jonkin rikoksen.

Rauma tosin näkyy nyt suunnittelevan rikosta, vieläpä ihmisoikeusrikosta. Suomen solmimat ihmisoikeussopimukset kieltävät yksiselitteisesti palkattoman pakkotyön. Niitä sopimuksia ei muuteta eikä kierretä yhtä helposti kuin Suomen lakia.