Muutettavat muuttaen

Kansanedustaja Jussi Halla-aho kävi eurovaalikiertueellaan Lieksassa ja julkaisi tilaisuudesta kirjoituksen Lieksa kasirysyn partaalla.

Itse tilaisuuteen tai Halla-ahon sanomaan sen enempää puuttumatta haluan osoittaa miten helppoa on leimata mikä tahansa väestönosa tarpeettomaksi taloudelliseksi rasitteeksi yhteiskunnalle ja veronmaksajille. Otin pätkiä Halla-ahon tekstistä, muutin maahanmuuttajien tilalle työttömät ja muokkasin tekstiä muutettavat muuttaen aiheeseen sopivaksi. Kas näin:

Aluksi kuvailen niitä vaikeuksia, jotka liittyvät työttömyyden kustannusten laskemiseen tai edes arvioimiseen. Keskeinen ongelma on se, että on vaikea rajata ja määritellä sitä, mikä kaikki voidaan ja pitää laskea ”työttömyyden kustannuksiin”. Maksettujen työmarkkinatukien määrät ovat esimerkki selkeistä menoeristä, mutta entäpä esimerkiksi seuraavat:

1) Rikoksiin syyllistyneiden työttömien rikosuhreille aiheuttamat aineelliset ja ei-aineelliset vahingot? Poliisille, syyttäjälaitokselle, oikeuslaitokselle, vankeinhoitolaitokselle aiheutetut kulut? Entä ne epäsuorat kulut, jotka syntyvät siitä, että muiden asioiden käsittely esimerkiksi oikeuslaitoksessa ruuhkautuu? Kela ja Suomen hallinto-oikeudet tukkeutuvat työmarkkinatukea ja toimeentulotukipäätöksiä koskevista oikaisuvaatimuksista ja valituksista. Kun syrjäytyneen työttömän lapset otetaan huostaan, niin sekin maksaa messinkiä, mutta onko kyseessä työttömyyden kustannus?

2) Työttömyyden ympärille on muodostunut eräänlainen koulutus- ja kuntoutusteollisuus. Työttömille räätälöidyt työnhakukurssit, työpajat, kuntouttava työtominta  yms. yms. Voidaan ajatella, että ne ovat investointi tulevaisuuteen ja että ilman niitä kyseiset työttömät tulisivat tulevaisuudessa vielä kalliimmiksi veronmaksajalle, mutta toisaalta voidaan ajatella niinkin, että jos kyseisiä työttömiä ei olisi lainkaan olemassa, vältyttäisiin sekä kurssitusten että työkokeilujen epäonnistumisen aiheuttamilta kustannuksilta.

TE-toimistot ja niiden aiheuttamat kustannukset. Jos työttöminä olisi ainoastaan helposti ja itsestään työllistyviä ihmisiä, työttömyys aiheuttaisi paljon vähemmän keskustelua ja kriittisiä asenteita, jolloin TE-toimistoja ja muita työttömyyttä vastaan taistelevia viranomaisia ei tarvittaisi.

Erilaista työllisyyskoulutusta järjestävät koulutusfirmat ja konsultit saavat TE-toimistoilta rahakkaita tilauksia. Ovatko nämä työttömyyden kustannuksia?

3) Kun asuinalueen asukkaista n. 20% on työttömiä, maksukykyinen osa väestöstä alkaa harkita poismuuttoa. Kun alueen haluttavuus vähenee, laskee myös siellä olevien asuntojen ja liiketilojen arvo. Onko tämä arvonmenetys työttömyyden kustannus?

4) Kuka itse asiassa on työtön? Tämä kysymys on aika oleellinen puhuttaessa työttömyyden  kustannuksista. Lakkaako henkilö olemasta työtön saadessaan kuukaudeksi pätkätöitä? Kuuluvatko hänen lapsensa yhtälöön ja ovatko heidän aiheuttamansa kustannukset työttömyyden kustannuksia? Euroopassa on jo pitkään havaittu, että syrjäytyminen on ylisukupolvista.

5) Voidaan kysyä, onko ylipäänsä mielekästä laskea kaiken työttömyyden nettovaikutusta. Työttömäthän koostuvat hyvin erilaisista ryhmistä. On niitä, jotka työllistyvät nopeasti ja selkeästi hyödyttävät yhteiskuntaa veronmaksajina ja osaajina. On niitä, joiden vaikutus on plus-miinus-nolla. Ja sitten on niitä, joiden työttömyys on Suomen ja suomalaisten edun vastaista. Kannattaako näitä työttömiä käsitellä kokonaisuutena?

Toinen ongelma kustannusten arvioinnissa on se, että normaaleja taloudellisia tai kirjanpidollisia mittareita ei haluta soveltaa työttömyyteen, koska tulokset olisivat todennäköisesti epämiellyttäviä ja niiden pelättäisiin synnyttävän ja ylläpitävän vääriä asenteita.

Kolmas vaikeus liittyy tapaan, jolla työttömyyden kustannukset rahoitetaan. Työttömyyskassaan kuuluville työttömille maksetaan ansiosidonnaista päivärahaa, mutta valtaosa menoista aiheutuu siksi, että kaikki pitkäaikaistyöttömät ovat pysyvästi Kelan ja sosiaalitoimen tulonsiirtojen varassa. Koska kaikilla Suomessa vakituisesti asuvilla on oikeus samoihin etuuksiin, työttömien aiheuttama rasitus esimerkiksi asumis- ja toimeentulotukimenoille on aika vaikea noukkia erilleen. Se toki voidaan havaita, että samalla, kun työttömien määrä kunnassa kasvaa, kasvavat myös sosiaali- ja terveysmenot.

Lisäksi osa kustannuksista on salaisia, esimerkiksi sosiaalitoimen harkinnanvaraiset tuet. Me emme tiedä, kenelle tukia myönnetään, mutta emme myöskään tiedä, millaisia asioita korvataan. Liikkeellä on paljon tietoja tai huhuja siitä, että työttömille maksetaan lomamatkoja tai että he voivat ostaa veronmaksajien piikkiin autoja tai ajella taksilla kansalaisopistoon ja takaisin. Tällainen herättää suurta närää työtä tekevissä kansalaisissa, jotka itse painivat toimeentulo-ongelmien kanssa. Sikäli kuin tällaiset tiedot eivät pidä paikkaansa, olisi varmasti kaikkien etu, että tiedot olisivat julkisempia kuin ne nykyään ovat.

Lieksan tilaisuudessa Halla-aholle aplodeja antamassa oli varmasti paljon lieksalaisia kantaväestöön kuuluvia työttömiä. Olisivatkohan he yhtä innostuneita, jos vaikka joku kokoomuslainen kansanedustaja ja eurovaaliehdokas laskettelisi samanlaista juttua työttömistä?

Tehkääpä ajatuskoe ja korvatkaa työttömät vaikka vanhuksilla, sairailla tai kehitysvammaisilla. Jos ihmisiä ruvetaan jakamaan vuohiin ja lampaisiin, hyödyllisiin ja hyödyttömiin, niin missä kohtaa se jakaminen loppuu? Vai loppuuko se missään?