Veisataan virrestä

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on kehottanut Opetushallitusta tarkistamaan kouluille antamiaan ohjeita uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä. Koulujen uskonnolliset tilaisuudet ovat apulaisoikeuskanslerin mukaan ongelmalllisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden edistämisen ja julkisen vallan neutraaliuden näkökulmasta.

Koko apulaisoikeuskanslerin ratkaisun voitte lukea täältä ja ytimekkään tiivistelmän täältä.

Tämän tulkittiin muitta mutkitta tarkoittavan suvivirren kieltämistä ja muuta uskonnon vainoa. Timo Soini veisasi eduskunnan työhuoneessaan virttä ovi auki ja sosiaalinen media on pillastunut. Päivi Räsänen sanoi apulaisoikeuskanslerin kävelleen perustuslakituomioistuimena toimivan perustuslakivaliokunnan yli, vaikka valiokunnan tehtävä on tulkita vain säädettävien lakien perustuslainmukaisuutta. Se siis ei ole mikään tuomioistuin, vaan poliitikoista koostuva valiokunta. Laillisuusvalvojana toimivan apulaisoikeuskanslerin ratkaisuihin sillä ei ole sananvaltaa.

Valtiosääntöoikeus unohtuu silloin, kun päästään pillastumaan kunnolla. Perustuslain mukaan Suomessa on uskonnonvapaus eli oikeus uskoa tai olla uskomatta sekä oikeus välttyä molempien suuntien pakkosyötöltä. Julkisen vallan tehtävä ei ole edistää mitään uskontoa, vaan taata kaikille uskonnonvapaus.

Kansa saatiin vauhkoontumaan. Samaan aikaan on kuitenkin menossa sellainen mylläkkä muualla, että se huolestuttaa minua enemmän kuin mikään virsi.

Sote-uudistuksesta päästiin sopuun ilman että kukaan tietää yhtään mitään uudistuksen toteuttamistavoista. Varmaa on vain se, että järjestämisvastuu rakentuu viiden erityisvastuualueen pohjalta. Toteuttajina ovat kunnat, mutta järjestämispäätökset tehdään muualla. Epäilevä voisi päätellä jotain siitä, että suuret yksityiset palveluntuottajat ovat kovasti kiitelleet päätöstä. Ehkä ne haistoivat suuren tilaisuutensa vallata markkinat.

Kukaan ei siis tiedä miten toteutus tapahtuu. Eivät sitä tienneet puolueiden puheenjohtajatkaan, jota asiasta sopivat nopeasti ja yllättäen. Suurin yllätys oli keskustan ja perussuomalaisten puheenjohtajien näkyvä rooli.

Se oli niin näkyvä, että luulisi hallituksen pienten puolueiden johtajia nolottavan. Tiedotustilaisuus oli psykologisesti erittäin etevästi järjestetty. Pienten hallituspuolueiden johtajat istuivat sivussa tuoleilla kuin kanat orrella, kun taas oppositiojohtajat olivat pöydän takana päähallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa. Näin näytettiin ketkä ovat isäntiä talossa.

Tänään hallitus neuvottelee kehysriihessä leikkauksista ja veronkorotuksista. Ideologista riitaa tuntuu tulleen vasta siinä vaiheessa, kun ruvettiin puhumaan pääomatuloverojen ja hyvätuloisten tuloveron eli ns. solidaarisuusveron korottamisesta.

Tästä voisi päätellä, että arvonlisäveron korottamisesta, sosiaalietuuksien indeksikorotusten jäädyttämisestä ja mahdollisesti myös lapsilisien verottamisesta ei tule ideologista riitaa. Vähäosaisten kimppuun käyminen ei ole ideologinen ongelma, mutta rikkaita ei kokoomuksen mielestä tunnetusti Suomessa ole ja jos onkin, niin heillä ei ainakaan ole rahaa.

Miten sote ja kehysriihi liittyvät suvivirteen? Eivät mitenkään, mutta taitaisi olla viisasta vähäksi aikaa unohtaa se suvivirsi ja kaivella vanhasta virsikirjasta esille virsi 440 ja sen toinen ja kolmas säkeistö:

Nyt viekas vilppi täällä On noussut kunniaan On valhe vallan päällä, Ja vääryys voimassaan. Ei kuulla kurjan ääntä, Ja köyhää sorretaan, Ja lainkin rikkaat vääntää Vääryyttä puoltamaan.

Kas, köyhän leivän syövät Nuo jumalattomat. He viatonta lyövät Ja häntä vainoovat. He kurjaa ahdistaapi Kuin käärme kiukussa, Korvansa tukkeaapi Tuon raukan huudoilta.