Kumpi pää puhuu?

Sosiaalinen media on tuonut päivänvaloon kaikki ne, jotka aiemmin tupisivat yksin kotonaan tai korkeintaan kantakuppilan pöydässä. Nyt he ovat ainakin omasta mielestään sananvapauden sankareita.

Ihan suorassa suhteessa blogini lukijamäärien kasvuun ovat myös vähemmän miellyttävät ilmiöt lisääntyneet. Näkyy olevan tavallista, että minusta muodostetaan kuva ihmisenä yhden ainoan luetun jutun perusteella. Se yksi luettu juttu liittyy jollain tavalla maahanmuuttoon, joten siitä voi jo päätellä jotain kielteisen kuvan muodostajien ajatusmaailmasta.

Facebookissa on yksi ryhmä nimeltään Demari&Sakari vapaa Lieksaryhmä (kirjoitustapa on ryhmän ylläpitäjän) ja lapsellinen räkytyssivu Paljastettu 4 länkyttää kuin pikkukakara punaista lakikirjaa tavaavasta ja juristia leikkivästä punikkivaarista, joka stalinistikavereidensa kanssa hyysää islamisteja kurat housussa. Tämän ryhmän ylläpitäjä on syyllistynyt ainakin yhteen  laittomaan uhkaukseen ja kunnianloukkausten määrää useita asianomistajia kohtaan en jaksa nyt edes laskea.

Saavathan nämä henkiset kakarat lässyttää ryhmissään ja syventää päivittäin omaa kuoppaansa. Eilen tuntojaan purki omassa blogissaan Jari-Petri Heino, joka ilmeisesti oli lukenut edellisen juttuni Lieksan tyopaikkakiusaajat. Se yhdessä satunnaisen osumisemme kanssa samaan fb-keskusteluketjuun laukaisi hänessä primitiivireaktion.

Hän päätti käyttää sanan säilää ja julkaista omassa blogissaan “kritiikkiä” tekstiäni, olettamaansa ajatusmaailmaani ja minua henkilönä vastaan. Lopputulos Uuniinpanijapoika Timonen ei oikeastaan ansaitsisi mitään kommentointia, koska koko vuodatus perustuu pelkästään kirjoittajan selkäytimestä lähtevään vihaan, katkeruuteen ja kaunaan ilman ainoataan faktaa.

Teksti kertoo enemmän kirjoittajastaan kuin minusta. Sananvapauden kannattajana annan kuitenkin tilaa myös tällaiselle rähjäämiselle. Sen verran kiinnostuin tästä minulle aiemmin täysin tuntemattomasta ja itseään ilmeisesti hyvinkin vaikutusvaltaisena persoonana pitävästä Jari-Petri Heinosta, että haeskelin hänestä hiukan netistä löytyvää tietoa.

Onhan hän jonkin verran tunnettu, mutta ansiot ovat lähinnä surkuhupaisia. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa hän keräsi Muutos 2011:n ehdokkaana 68 ääntä ja ns. hihamerkkikohun aikaan hän polkaisi kokoon peräti neljän hengen mielenosoituksen puolustamaan Helena Erosta median ajojahdilta. Haastattelussa hän sanoi enteellisesti nettikeskustelun menneen sairaaksi kivien heittelemiseksi ja nettikovisten melskaamiseksi.

Ilmeisesti hän tarkoitti itseään. Viimeistä edeltävässä blogimerkinnässään hän sanoo äänestävänsä Jussi Halla-ahoa, koska natseja ja äärioikeistoa vainotaan ja Halla-aho on tottunut tähän vainoon.

Suoraan sanoen minulle on ihan samantekevää puhuuko tällaisen bloggaajan pää vai perse. Hän ei ole lukenut juttujani eikä selvitä taustoja, vaan toimii impulsiivisesti. Hänen ansiostaan sain taas pitkästä aikaa aiheen luokitella tämä juttuni huumoriksi. Tällaiset reaktiot todistavat, että teen jotain oikein. Kyllä maailma ääntä vetää ja viita paskaa.