Työttömille kovennettua

Yli puolet maamme sosiaali- ja terveysjohtajista, Kela-johtajista ja TE-toimistojen johtajista on sitä mieltä, että kaikki työttömät pitäisi velvoittaa tekemään työtä tai osallistumaan vapaaehtoistoimintaan vähintään kaksi tuntia viikossa. Sosiaalibarometrin kysymykseen vastasi 140 kuntien sosiaalijohtajaa, 67 Kela-johtajaa ja 89 TE-toimiston johtajaa.

Perustelut ovat tutut: pakkotyö pitää yllä työkykyä ja estää syrjäytymistä. Ajatusta vastustavat sanovat, että järkevän työn järjestäminen on hankalaa ja aiheuttaa kustannuksia. Lisäksi on mahdollista, että työttömiä käytetään ilmaisina työntekijöinä ja näin vähennetään palkkatyötä.

Hyvää vauhtia etenevän vastikkeellisen sosiaaliturvan päätarkoitus ei olekaan etsiä työttömille järkevää tekemistä. Ihan yhtä hyvin kaikki kunnan työttömät voidaan koota kerran viikossa torille seisomaan asennossa. Tällä seisottamisella olisi kuntataloudelle täsmälleen yhtä positiivinen vaikutus kuin vaikeasti ja kalliisti järjestettävällä puuhastelulla.

Ja miksi sillä on sama vaikutus? Kyse on kunnan työllistämisvelvoitteesta ja työmarkkinatuen maksuosuudesta..

Laissa on säädetty kunnalle työllistämisvelvoite. Älkää erehtykö luulemaan, että se tarkoittaa velvollisuutta järjestää palkkatyötä. Sitä se ei tarkoita, vaan kyseessä on työllistämisen käsitteen tahallinen hämärtäminen.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaan työllistämisvelvoitteensa laiminlyövä kunta joutuu maksamaan 500 päivää työttömänä olleen työmarkkinatuesta Kelalle 50 %. Ensi vuoden alusta työttömyyspäivien määrä on 300 ja maksuosuudeksi tulee 100%. Kuntataloudelle on siis tulossa entistä kovempi rasite, joten jotain kannattaa järjestää. Jo neljän tunnin viikottainen työllistämiseksi nimetty toiminta vapauttaa maksuosuudesta ja lisäksi kunta saa työllistämismaksua valtiolta 10,09 euroa/työllistetty/päivä.

Tämä neljän tunnin työllistäminen voi olla ihan mitä tahansa; kukaan ei tule nykyisinkään tutkimaan sen sisältöä. Sama maksuosuuskäytäntö tulee ihan varmasti sisältymään lähes sellaisenaan myös osallistavaan sosiaaliturvaan. Vain työvelvollisuuden ajassa saattaa olla eroa.

Talousvaikeuksissa olevien kuntien on siis pakko keksiä jotain työllistämiseksi sanottavaa. Jokainen ymmärtää, että kahden tai neljän viikkotunnin takia ei kannata ruveta järjestämään järkeviä töitä. Jos työtä teetetään enemmän, niin sitten tarvitaan palkattua henkilökuntaa suunnittelemaan, järjestämään ja ohjaamaan töitä. Ei ketään voi päästää ilman ohjausta itselleen vieraaseen työhön tekemään mitään sellaista, mihin vaaditaan koulutusta ja kokemuksen kautta hankittua pätevyyttä. Eikä niin saa tehdäkään, koska työvelvoitteella ei saisi korvata palkkatyötä.

Se tulee kalliiksi. Paljon halvempaa olisi koota kaikki työttömät kerralla muutamaksi tunniksi johonkin paikkaan olemaan tekemättä mitään. Torilla asennossa seisottaminen olisi varteenotettava vaihtoehto, koska samalla kaikki työttömien runsaista etuuksista kateelliset veronmaksajat pääsisivät paheksumaan näitä sosiaalipummeja. Saa nähdä mikä kunta ensimmäisenä ottaa tällaisen työllistämisen käyttöön.

Koettakaan nyt herätä ja nähdä mitä silmienne alla tapahtuu. Sosiaalibarometriin vastanneet johtajat kertovat ihan selvästi asenteensa niitä kohtaan, joita heidän pitäisi työnsä puolesta auttaa. Olonsa turvatuksi luulevat työssäkäyvät hurraavat ajatukselle, että laiskureille löytyy kuri.

Kuvaavaa on, että työttömiltä ei ole koskaan kysytty heidän halukkuuttaan palkattomiin töihin.