Kaltoin kohdellut ja unohdetut

Viime torstain  Helsingin Sanomien yleisönosastossa työtön nuori kertoi jääneensä ilman työttömyysetuutta, vaikka hän oli ollut yhtäjaksoisesti töissä kuusi vuotta ennen elokuussa 2013 alkanutta työttömyyttä. Hän on alle 25-vuotias.

Tätä epäoikeudenmukaisuutta ovat jopa jotkut kansanedustajat ihmetelleet ja ainakin joku heistä paheksui TE-toimiston joustamattomuutta. Tällainen ei kuulemma ole lain tarkoitus.

Minulla on ikäviä uutisia. Kyllä se on lain tarkoitus. Työttömyysturvalain tarkoitus näyttää olevan minimoida työttömyysetuuksien saaminen. Lakiin on kätketty sellaisia ansoja, että ilmeisesti edes lakia säätäneet kansanedustajat eivät ole niistä tietoisia. Tämän nuoren kohdalla konkretisoitunut säädös on joulukuussa 2012 säädetty Työttömyysturvalain 2 luvun 13 §. Siellä sanotaan näin:

Alle 25-vuotiaan nuoren, joka ei ole suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta (koulutusta vailla oleva nuori), on tullut hakea edellisessä syyslukukaudella alkavia opintoja koskevassa haussa vähintään kahta opiskelupaikkaa, joiden opiskelijaksi ottamisen perusteet nuori täyttää.

Jos nuori ei hae koulutukseen, niin hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Kerran langetettu rangaistus on voimassa niin kauan, että nuorella on vaadittu koulutus.

Lainkohdan on siis säätänyt nykyinen eduskunta, joten ainakin kansanedustajien ihmettely on tekopyhää. Tai sitten he eivät tiedä millaisia lakeja säätävät.

Tässä tapauksessa ansa oli selvästi kirjattu lakitekstiin. Paljon ovelampi temppu tehtiin kesäkuussa 2012, jolloin ns. ikuisesta karenssista luovuttiin ja kaikki karenssit muuttuivat määräaikaisiksi. Silloin ansa piilotettiin siirtymäsäännöksiin. Sehän tapahtui näin:

Vuosina 2006 – 2012 Työttömyysturvalakiin oli kirjattu pykälä, jonka mukaan yksi ainoa kieltäytymiseksi katsottava teko aiheutti ikuisen karenssin. Ikuiseksi sitä voi sanoa hyvällä syyllä, koska takaisin työmarkkinatuelle pääsemiseksi asetettiin viiden kuukauden työssäolovelvoite. Karenssin yhteydessä kuitenkin käytännössä lopetettiin kaiken työn tai koulutuksen tarjoaminen tällaiselle henkilölle. Hänestä tuli epäihminen, työvoiman ulkopuolelle luokiteltu. Hänelle jäi vain ilmoittautumisvelvollisuus TE-toimistoon.

Kesäkuussa 2012 lakia siis muutettiin ja karensseja lievennettiin. Lakimuutos tuli voimaan 1.7.1012. Työstä ilman pätevää syytä eronneelle asetetaan nykyisin 90 päivän karenssi ja työstä tai työllistämistä edistävästä palvelusta kieltäytyneelle karenssin kesto on 60 päivää.

Lain siirtymäsäännöksiä taisi harva kansanedustaja lukea ja vaikka olisi lukenutkin, niin tuskin olisi ymmärtänyt. Teksti on sellaista kapulakieltä, että minulta meni aikoinaan puoli tuntia ennen kuin uskoin lukemani. Voitte halutessanne testata omaa lukutaitoanne täältä.

Siirtymäsäänösten mukaan ennen 1.7.2012 asetettu karenssi jatkuu sellaisenaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteella. Kaikki ennen 1.7.2012 annetut karenssit siis ovat yhä voimassa. Armahdus on luvassa vasta 1.1.2017, jolloin myös nämä ikuiset karenssilaiset pääsevät takaisin työttömyysturvan piiriin.

Enpä ole huomannut yhdenkään kansanedustajan koskaan ihmetelleen tätä epäkohtaa. Luultavasti kukaan heistä ei edes tiedä sen olemassaoloa. Ikuiseen karenssiin tuomitut ovat unohdettujen joukko.