Työkykyisten kuntoutusta

Kun lainsäätäjät eivät ymmärrä säätämänsä lain sisältöä ja tarkoitusta tai eivät kehtaa sitä ääneen sanoa, niin saadaan aikaan Laki kuntouttavasta työtoiminnasta. Kun vastuuministeriö julkaisee lain kanssa ristiriitaiset soveltamisohjeet, niin saadaan aikaan Kuntouttavan työtoiminnan käsikirja. Lopputuloksesta olisi Kafkakin ylpeä.

Olen kirjoittanut kymmeniä juttuja kuntouttavan työtoiminnan epäkohdista ja saan aina samoja vastaväitteitä. Kun sanon kuntouttavan työtoiminnan kohdistuvan terveisiin ja työkykyisiin ihmisiin, niin olen kuulemma väärässä. Se on tarkoittettu kuntoutuksen tarpeessa oleville ja elämänhallintansa menettäinelle, joiden työ- tai toimintakyky on heikentynyt.

Usein tämä todistetaan Kuntouttavan työtoiminnan käsikirjan sivulla, jossa sanotaan näin:

Kuntouttavan työtoiminnan sisältöä ei ole laissa määritelty. Oleellista on se, että palvelu edistää asiakkaan elämänhallintaa ja työelämävalmiuksia.

Juuri tästä syntyy ristiriita lain ja ministeriön ohjeiden välillä. Laki ei sano sanaakaan kuntouttavan työtoiminnan sisällöstä. Se ei myöskään sano mitään kohderyhmän kuntoutuksen tai elämänhallintataitojen edistämisen tarpeesta. Kuntouttavaan työtoimintaan määräämiseen riittää pelkkä pitkittynyt työttömyys. Se sanotaan laissa selvästi.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n mukaan lakia sovelletaan henkilöön, joka on

1) työttömyyden perusteella saanut työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä;

2) joka on ansiosidonnaisen päivärahakauden jälkeen saanut työttömyyden perusteella työmarkkinatukea vähintään 180 päivältä; taikka

3) jonka pääasiallinen toimeentulo on viimeisen 12 kuukauden aikana perustunut työttömyyden johdosta maksettuun toimeentulotukeen.

Ministeriö on siis omilla ohjeillaan laajentanut laintulkintaa ja vieläpä silla tavoin, että ohje on ristiriidassa lain kanssa. Lain mukaan vajaakuntoista ei saa ohjata kuntouttavaan työtoimintaan, vaan sosiaali- tai terveyspalvelujen tarpeessa olevat on ohjattava niiden piiriin siihen asti, että he kuntoutuvat kelvollisiksi osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan. Sekin sanotaan selvästi lain 8 §:n 4 momentissa:

Jos kunta arvioi, ettei henkilö työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi välittömästi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, suunnitelman tulee sisältää erityislakien mukaisesti sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotka parantavat hänen mahdollisuuksiaan osallistua myöhemmin kuntouttavaan työtoimintaan.

Nytpä menikin asia sekavaksi. Lain mukaan kuntouttavan työtoimintaan ohjataan pelkän työttömyyden perusteella, mutta ministeriö puhuu työ- tai toimintakyvyn heikkenemisestä.

Aina näitä lukiessa herää sellainen kysymys, että kenelle kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu. Mistä löytyy sellaista porukkaa, jonka työ- tai toimintakyky on alentunut, mutta jolla ei ole tarvetta sosiaali- tai terveyspalveluihin? Millainen ihminen on täysin terve ja työkykyinen, mutta jonka työ- tai toimintakyky on alentunut?

Juridiikan kannalta asia on päivänselvä. Jos soveltamisohjeet ovat ristiriidassa lain kanssa, niin silloin noudatetaan lakia ja soveltamisohjeilla voi vaikka pyyhiä pyllyä. Lain mukaan kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu terveille ja täysin työkykyisille työttömille ja juuri heihin sitä käytetäänkin. He ovat lain huonosti peitellyn tarkoituksen mukaan oivaa ainesta palkattomaksi työvoimaksi.