Piiri pieni pyörii…
Vuonnna 2011 Laura Räty valittiin Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi. Vuonna 2013 Räty nousi eläkeyhtiö Kevan hallituksen johtoon. Kevan toiminnanjohtaja Merja Ailus erosi etuuksistaan nousseen metelin takia ja ensimmmäisenä häntä oli savustamassa ulos Kevan hallituksen puheenjohtaja Räty.
Viime keväänä kansanedustaja Lasse Männistön isä Jukka Männistö nousi Kevan toiminnanjohtajaksi Merja Ailuksen eron jälkeen. Näkyvimmin nimitystä ajoi Räty.
Vuonna 2013 Lasse Männistö nousi kokoomuksen valtuustoryhmän johtoon. Tänä kesänä Laura Räty nimitettiin sosiaali- ja terveysministeriksi Kokoomuksen puoluekokouksessa. Eilen Helsingin kaupunginvaltuusto valitsi Lasse Männistön Rädyn sijaiseksi apulaiskaupunginjohtajan virkaan. Räty nousee puolestaan kansanedustajaksi Männistön tilalle.
Räty ja Männistö ovat tunnetusti hyviä ystäviä. Heitä yhdistää ilmeisen henkilökemian lisäksi myös aatteellinen yhteisymmärrys sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisestä.
Confused? You won’t be after this episode, kuten 30 vuoden takainen tv-sarja Kupla (The Soap) totesi joka jakson alussa viimeisten tapahtumien kertaamisen jälkeen.
Tämä virkanimistysten piirileikki on jo sitä luokkaa, että Kuplakin jää toiseksi. Iältään ja virkaiältään nuoret ystävykset jakavat keskenään valtakunnan ja pääkaupungin korkeimpia virkapaikkoja. Sosiaali- ja terveystoimi on Helsingin suurin toimiala ja sen palveluksessa on noin 15 000 henkilöä. Sitä johtamaan nousee 32-vuotias kauppatieteiden maisteri, jolla ei ole päivänkään työkokemusta alalta tai ison organisaation johtamisesta. Kokoomuksen valtuustoryhmä on ainoa, mitä hän on johtanut.
Eilen seurasin sivusta parin Helsingin valtuutetun Facobook-profiilissa käytyä keskustelua. Liikuttavan yksimielisesti Männistön valinnan takana olleet selittivät, että Helsingin kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien paikat perustuvat poliittisiin sopimuksiin ja johtajat valitaan aina poliittisten voimasuhteiden mukaan. Pätevyyden ja sopivuuden perään ei ole koskaan kyselty.
Muilla johtavilla virkamiehillä on asiantuntemusta ja sitä kautta saatua valtaa niin paljon, että heidän johtajansa on oltava poliittisesti sopiva tasapainon säilyttämiseksi. Poliittisen johtajan kautta toteutuu vaaleissa ilmaistu kansan tahto.
Ettäs tiedätte, helsinkiläiset äänestäjät. Teidän tahtonne on, että ainakin minun katsannossani poliittiset kakarat jakavat virkapaikkoja keskenään tyyliin “tää menis nyt tänne ja se tulis sit tähän”.
Sitä poliittista johtajuutta ja kansan tahtoa kuvastanee tuoreen apulaiskaupunginjohtajan vajaan vuoden takainen mielipide uuden toimialansa asiakkaista:
Sama virkanimitysten piirileikki pyörii vuosikymmenestä toiseen, vaikka vuorollaan jokainen ilman jäänyt ryhmittymä vastustaa kovalla äänellä poliittisia virkanimityksiä. Äänet vaimenevat heti, kun ollaan saamassa hyvä virka omalle puolueelle.
Kaikkien kummallisinta tässä on se, että äänestäjät eivät tunnu piittaavan tippaakaan.
Vasemmistoliiton valtuutettu Veronika Honkasalo kirjoitti blogissaan (27.8.2014):
“Me (Vasemmistoliiton valtuustoryhmä) haluamme, että apulaiskaupunginjohtajan sijaiseksi valitaan pätevin ja asiantuntevin ehdokas. Sen ansaitsevat kaikki soten yli 20 000 työntekijää ja Helsingin palveluiden käyttäjät. Siksi teemme seuraavan vastaesityksen:
Samalla kaupunginvaltuusto päättää apulaiskaupunginjohtajan viransijaisuuden avoimesta hausta. Apulaiskaupunginjohtajan viransijaisen pätevyysvaatimuksena on johtosäännön 17 §:n mukaisesti korkeakoulututkinto tai hyvä perehtyneisyys kunnallishallintolakiin. Lisäksi valittavalta edellytetään sosiaali- ja terveysalan tuntemusta sekä johtamiskokemusta.”
Saku: ”Kaikkien kummallisinta tässä on se, että äänestäjät eivät tunnu piittaavan tippaakaan.”
Kassakaappisopimukset ovat kunnallisessa päätöksenteossa ongelmallinen asia, mutta myös yksittäisten hallintovirkamiesten vallankäyttö (etenkin suurissa kaupungeissa). Lautakunnista ja valtuustosta tulee herkästi vain päätöksenteon kumileimasimia. Pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa lautakunnilla on, omien kokemusteni mukaan, selvästi tärkeämpi rooli. Tällä on suuri vaikutus äänestäjien, kuntalaisten kokemukseen äänestämällä vaikuttamisesta.
Helsingissä myös työntekijöiden yhteydenpitoa lautakuntien jäseniin rajoitetaan ja työntekijöiden näkökulmia vaiennetaan sekä sananvapautta rajoitetaan. Tämä kohdistuu erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatusalan ammattilaisiin.
Honkasalo on kirjoittanut tästä ongelmasta blogissaan: Tässä >>> http://veronikahonkasalo.fi/miksi-tyontekijoiden-sananvapautta-kavennetaan-helsingissa/
Äänestäjät eivät tunnu piittavan tippaakaan.
Eipä niin. Aika kuluu mukavasti leivän ja sirkushuvien parissa. Ollaan eletty viimeiset 50 vuotta liian hyvin.
Jospa sitten saadaan se mitä ansaitaan.