Kelvoton yritys

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski hyökkää Pohjalainen-lehden kolumnissaan voimakkaasti lempivihollistaan ay-liikettä vastaan. Liikkeen syntilistalta hän löytää ylisuuret ylityökorvaukset, pekkaspäivät, lomaltapaluurahat ja muut ansiottoman työn korvaukset, jotka ovat työnantajalle ylimääräinen ammattiliittojen kiristämä kuluerä.Työttömyyden kohdatessa tilanne on lohduton, sillä ansiosidonnaisen päivärahan turva koskee vain ammattiliiton tai työttömyyskassan jäseniä. Mikäli joistain saavutetuista eduista oltaisiin ammattiliittojen taholta valmiita joustamaan, yhä useammalla työntekijällä olisi mahdollisuus pysyä työn syrjässä kiinni.

Lopuksi Koski hihkaisee, että tässä lienee työttömällekin kyllin syytä vastustaa ay-liikettä.

Tästä tulee taas kerran mieleeni Ahmed Ahne, joka pyrki kalifiksi kalifin paikalle keinoja kaihtamatta. Hulluttelupäivänä, jolloin isännät ja orjat, kenraalit ja sotamiehet sekä kamelit ja kamelikuskit vaihtoivat paikkaa, hän päätti kiihottaa köyhän kansan tuekseen. Hän oli palopuheillaan jo saamassa kansan mukaansa, kun joku yleisön joukosta kysyi: Miksi me sinua seuraisimme?

Hulluttelupäivänä näet johtajan piti olla kaikkein köyhin ja kurjin orja, ei suinkaan rikas suurvisiiri.

Kansa siis näki suurvisiirin pyrkimysten läpi ja ihan samalla tavalla työttömät näkevät Kosken pyrkimysten läpi. Koski kuvittelee saavansa työttömät mukaansa vastustamaan ay-liikettä. Kun se tavoite olisi saavutettu, niin Koski lupaa heille töitä. Ahmed Ahneen sanoin: Pannaan Harun el Pullah vallasta, niin jokainen päivä on hulluttelupäivä.

Ahmed Ahne jätti sanomatta, että hänen valtansa alla kansa olisi edelleen köyhää. Susanna Koski jättää sanomatta, että ay-liikkeettömässä Suomessa työttömät ehkä saattaisivat saada helpommin töitä, mutta palkat ja työehdot olisivat työnantajan määräämiä. Jokainen neuvottelisi palkkansa ja muut työsuhteen ehdot itse työnantajan kanssa “tasavertaisena” neuvottelukumppanina. Käytännössä työnantaja sanoisi, että ota tai jätä, tulijoita riittää.

Olen kyllä huomannut, että jotkut lyhytnäköisimmät työttömät saattavat hetkellisesti kannattaa Kosken ajattelua. Sellainen tilapäinen sokeus menee kuitenkin ohi, kun he ajattelevat tulevaisuuttaan isäntäyhteiskunnan työntekijänä. Kukaan ei puolustaisi heidän etuaan, kukaan ei puhuisi heidän puolestaan, kukaan ei neuvottelisi heidän puolestaan. Kosken visoissa ei ay-liikettä kerta kaikkiaan olisi eikä enää tulisi.

Ahmed Ahne luopui omaisuudestaan, vaatteistaan ja vapaudestaan kelvatakseen johtajaksi. Susanna Kosken pitäisi hankkiutua köyhäksi, työmarkkinatuelta pois potkaistuksi ja toimeentulotuella eläväksi pitäaikaistyöttömäksi. Vasta sitten hän olisi kelvollinen johdattamaan työttömät kansanjoukot ay-liikettä vastaan.

Tosin siinä vaiheessa hänelle kävisi yhtä hullusti kuin Ahmed Ahneelle. Hulluttelupäivä päättyi ja Ahmed päätyi uuden asemansa mukaisesti orjaksi. Susanna Koski päätyisi palkattomaksi työntekijäksi kuntouttavaan työtoimintaan.

Ehkä Kosken olisi viisainta yrittää johtaa vain kokoomusnuoria ja unohtaa työttömien kansanjoukkojen johtaminen.