Välityömarkkinat ja yhteinen hyvä
– Aktiivisen työvoimapolitiikan tavoitteena on passiivisen työttömyysturvan sijaan tarjota työttömille aktiivisia vaihtoehtoja, jotka johtavat lopulta avoimille työmarkkinoille työllistymiseen.
– Tarpeellista hyvinvointia lisäävää työtä on loputon määrä markkinoiden tarjonnan ulkopuolella; pienimuotoista kotiapua, kaupassakäyntiä, lehtien haravointia, lumenluontia, lastenkaitsemista, näkövammaisten lukupalvelua.
– Lisäksi on työ, joka sinänsä kuuluu julkisen palveluvelvoitteen henkeen, mutta johon ei löydy työvoimaa tai sitä ei ole varaa teettää julkisin varoin. Tällaista työtä voi olla esimerkiksi vanhusten laitoshoivassa vanhusten ulkoiluttaminen, heille lukeminen ja seuran pitäminen. Osa ympäristötöistä tai kierrätystoiminnasta voi hyvin olla välityömarkkinoiden kontolla.
Nämä ovat otteita kansanedustaja Tarja Filatovin (SDP) pitämästä puheesta ja täytyy sanoa, että harvoin saa lukea tällaista lässytystä. Muistan muutama vuosi sitten kuulleeni sanan välityömarkkinat juuri Filatovin suusta ja jo silloin ajattelin, että kyseessä taitaa olla vain kauniimpi ilmaisu palkattomille töille. Juuri sitä se tarkoittaakin. Se tarkoittaa kuntouttavaa työtoimintaa ja osallistavaa sosiaaliturvaa eli palkatonta työtä.
Yhteiskunnassa on varmasti valtava määrä tekemätöntä työtä, josta kukaan ei kuitenkaan halua maksaa palkkaa. Nämä välityömarkkinoiden keksijät ovat oivaltaneet, että työttömät voivat tehdä nämä raskaatkin lumi- ja pihatyöt ja jopa osan hoivapalveluista palkatta. Palkaton työ vain naamioidaan työttömien eduksi kauniilla sanoilla osallistumisesta. Lisäksi valehdellaan suoraan, että se johtaa oikeaan työllistymiseen työmarkkinoilla.
Ei johda. Välityömarkkinat johtavat vain palkattoman työn virallistamiseen osaksi työmarkkinoita. Kukaan järjissään oleva ei maksa työstä yhtään mitään, jos tottuu saamaan työpanoksen palkatta.
Tämä ei ole vain minun mielipiteeni, vaan samaa mieltä ovat myös sosiaalialan ammattilaiset Noste-lehdessä. Laitetaanpa tuostakin blogista suora sitaatti:
Monessa kunnassa puistotyöntekijät on korvattu kuntoutettavilla. Työpajoissa kuntoutettavat tekevät alihankintatöitä yrityksille. Toimeentulotuen tai työmarkkinatuen päälle työntekijät saavat yhdeksän euron päiväkorvauksen. Ei ole työterveyshuoltoa, ei palkallisia lomia eikä palkattomasta työstä kerry myöskään eläkettä.
Palkattoman työn markkinoille on sittemmin keksitty poliittisesti korrekti nimi: välityömarkkinat. Tällä halutaan viestiä siitä, että palkaton työ on väylä palkkatyöhön, vain välivaihe työttömän elämässä. Kun osoitat kykysi välityömarkkinoilla, ovet avoimille työmarkkinoille aukeavat, työttömälle ikään kuin luvataan.
Näin se ei kuitenkaan mene. Kuntouttavan työtoiminnan seurantatutkimukset osoittavat, että työtoimintajakson jälkeen seuraa yleensä uusi työtoimintajakso tai paluu työttömäksi.
Oikeastaan voisin lopettaa tähän, mutta kerronpa vielä esimerkin elävästä elämästä näillä välityömarkkinoilla:
Kunta palkkasi pitkäaikaistyöttömän määräaikaisesti puistonhoitotyöhön ihan TES:n mukaisella palkalla. Kun määräaikaisuus päättyi, niin sama henkilö jatkoi täsmälleen samoja töitä kuntouttavana työtoimintana eli ilman palkkaa. Tätä “väylää palkkatyömarkkinoille” kuljetaan siis pahimmillaan peruuttamalla eli palkkatyö johtaa palkattomaan.
Ei näin, SDP ja Filatov, ei todellakaan näin. Minua demarina hävettää, kun työväenpuole kannattaa avoimesti työmarkkinoita vääristävää palkatonta työtä naamioiden sen sananhelinällä työttömän ja yhteiskunnan eduksi. Välityömarkkinat on uudissana, josta pitäisi luopua kokonaan. Ei ole mitään välityömarkkinoita, on vain palkatonta työtä.
Tuli Filatovista mieleen, että häneltä pääsi yhdessä haastattelussa lipsahdus koskien mm.työttömien pakottamista 3 tunnin työmatkoille.
Hän myönsi lähes suoraan ettei siinä mitään järkeä olekkaan, mutta kuulemma “Työssäkäyvät rupeavat kapinaan, ellemme tee jotain.”
”Työssäkäyvät rupeavat kapinaan, ellemme tee jotain.”
Tässä kommentissa ei ole järjen hiventäkään, mikäli oletetaan perusnormaalien ihmisten todella pitävän työtä jollain tapaa antoisana sisältönä elämälleen. Tämä käsitys vilahtelee varsinkin oikeistolaisten retoriikassa taajaan.
Toisekseen: vaikka yllä esitetty ihmiskuva olisikin selkeästi väärä, niin järjestelmää olisi varsin helppo muokata sellaiseksi, että työ jakautuisi tasaisemmin. Nythän tilanne on se, että osalla teetetään töitä raskailla tehoilla, koska kilpailu, ja osa puuhastelee rahattomana jotain vain, tai sitten on puuhastelematta.
Mitä kapinointiin tulee, niin kummatkohan ovat siihen alttiimpia: mahdollisesti näköalattomat ja syrjäytyneet varattomat, joilla useinkaan ei ole puolisoa saati lapsia, vai todennäköisesti vakituisessa työssä olevat todennäköisesti perheelliset, joilla on jonkinlaista vaurautta?
Demarit pelkäävät, että äänestäjät jättävät heidät kokonaan. Työssäkäyvien kapina on ihan mahdollista, mutta nykyinen SDP tuskin on tukemassa lakkoja työtätekevien mileilmaisuja.
Eivät kaikki työssäkäyvät ole sitä mieltä, että yhteisen edun nimissä pitää pakottaa kaikki työttömät ilmaistyöntekijöiksi. Jos haluaa tehdä töitä ilmatteeks, niin sitähän ei ole kukaan koskaan estänyt.
Työttömät ovat yhteiskunnan perälauta, mutta myös varapäre joka otetaan käyttöön kun omat kamarit viilenee.
Palkattoman työn teettämisen selkeiden eettisten ongelmien lisäksi vähäiselle huomiolle jää myös pakkotyöllistettyjen ihmisten elämänlaatu.
On varmasti masentavaa lukea ideoita työurien pidentämisestä ja palkkaamaltista, kun oma toimeentulo on almujen varassa ja työn sijaan tarjotaan vain puuhastelua.
Tilanteeseen on päädytty vapaan markkinatalouden ihannoinnilla. Kahden kerroksen väki on tullut jäädäkseen. Se aiheuttaa väistämättä yhteiskunnallista levottomuutta ennemmin tai myöhemmin. Pitäisikö puolen miljoonan ihmisen tyytyä haravoimaan lehtiä lopun ikäänsä?
Kyllä maassa rahaa on, enemmän kuin koskaan. Rahanpuute ei ole ongelma – on vain liikaa varkaita.