Karsintaa ja kyykytystä

Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman mukaan työ- ja elinkeinotoimistojen tehtäviä työttömyysturvan toimeenpanossa vähennetään työttömien oikeusturvaa vaarantamatta karsimalla lausuntomenettelyä, jotta työ- ja elinkeinotoimistojen resursseja voidaan suunnata tehokkaaseen työnvälitykseen. Tässä tarkoituksessa esityksessä ehdotetaan eräiden työ- ja elinkeinotoimistojen työttömyysturvan toimeenpanoon liittyvien tehtävien siirtämistä työttömyysetuuden maksajien hoidettavaksi. Lisäksi ehdotetaan eräitä muita työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanoa yksinkertaistavia muutoksia.

Rakennepoliittisen ohjelman mukaan hallitus jatkaa työttömyysturvan kehittämistä työhön hakeutumiseen kannustavampaan ja velvoittavampaan suuntaan. Alueellista liikkuvuutta pyritään laajentamaan. Osana näiden tavoitteiden toteuttamista tässä esityksessä ehdotetaan työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä olevan työn vastaanottamisvelvollisuuden alueellista laajentamista.

Näin viattoman tuntuisesti alkaa hallituksen esitys 162/2014, joka on tarkoitus käsitellä eduskunnassa siten, että lakimuutokset tulisivat voimaan ensi vuoden alussa. Jos tuon esityksen jaksaa kahlata läpi, niin sen sisällön huomaa aika ikäväksi.

Tarkoitus on poistaa työttömyyetuutta koskevat TE-toimistojen harkintaa edellyttvät lausunnot, jolloin työttömyysetuuden voi evätä sen maksaja eli käytännössä Kela ilman että yksilöllisiä olosuhteita otetaan huomioon. Peli on kerrasta poikki. Jos Kela saa päähänsä, että joku ei ole työmarkkinoiden käytettävissä tai on kieltäytynyt jostain työvoimapalvelusta, niin asiaa ei enää tutki kukaan.

Se on vähän sama kuin jos joku tuomittaisiin rikoksesta ilman esitutkintaa.

Näin säästetän resursseja ja keskitytään varsinaiseen työnvälitykseen. Se tapahtuu antamalla lisää keppiä eli kehittämällä työhön hakeutumista kannustavampaan ja velvoittavampaan suuntaan.

Työttömyysturvalain 2a luvun 6a §:n otetaan uusi 1 momentti, joka kuuluu näin:

Henkilöllä on pätevä syy kieltäytyä vastaanottamasta hänen työssäkäyntialueensa ulkopuolelta tarjottua työtä, jos hänen päivittäisen työmatkansa kesto ylittäisi joukkoliikennevälinettä tai työnantajan järjestämää kuljetusta käyttäen kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä ei ole mahdollisuutta kieltäytyä edes oman työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjotusta työtä. Esityksen perusteluissa asia selvennetään näin:

Arvioitaessa päivittäiseen työmatkaan käytettävää aikaa otetaan joukkoliikenteen lisäksi huomioon esimerkiksi oman auton ja polkupyörän käyttömahdollisuus sekä mahdollisuus kävellä työmatka. Työmatkaan kuluvaa aikaa laskettaessa huomioidaan aika, joka henkilöllä kuluu matkaan hänen asuinpaikastaan työpaikan osoitteeseen yleistä tietä pitkin normaaleissa sää- ja muissa olosuhteissa. Pätevää syytä työstä kieltäytymiseen ei ole tällä perusteella, jos työmatkaan kuluva aika on esimerkiksi joinakin viikonpäivinä tai kesäaikana julkisen liikenteen aikatauluista johtuen tavanomaista pidempi.

Työhön on siis mentävä oman työssäkäyntialueen ulkopuolellekin kelistä riippumatta keinolla millä hyvänsä. Perustelu ei puhu suksista mitään, mutta luultavasti niitäkin on tarvittaessa käytettävä.

Kyllä rupeaa valtio säästämään maksamissaan työttömyysetuusrahoissa, kun bussivuorojen puutteen tai huonon kelin takia tienposkeen jääneet eivät saavu työpaikalle eli ovat kieltäytyneet työstä.

Pahinta tässä työn vastaanottovelvoitteessa on, että sitä sovelletaan vanhaan tapaan myös palkattomaan työkokeiluun ja kuntouttavaan työtoimintaan. Siitä ei tämä lakiesitys puhu mitään, mutta se on määrätty jo aiemmassa lainsäädännössä.

Kaiken huipuksi työttömyysturvalain 2a luvun 9 §:än lisätään uusi 15 vuorokauden karenssi, jos työnhakija ei ole työ- ja elinkeinotoimiston tavoitettavissa toimiston määräämällä tavalla ja aikana työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman laatimista tai tarkistamista varten.

Perustelujen mukaan tällä tarkoitetaan päivän tarkkuudella sovittua aikaa, jollon TE-toimisto soittaa työnhakijalle. Sinä päivänä puhelimen on siis oltava kunnossa ja auki, ylipäätänsä työttömällä on oltava puhelin, hän ei saa sairastua vaikkapa migreeniin tai unohtaa puhelinta kotiin lähtiessään viemään sairasta lasta lääkäriin. Koko päivänä ei voi tietää mihin aikaan soitto tulee. Jos siihen ei vastaa, niin menettää työttömyysetuutensa 15 päiväksi.

Tarkkaan ottaen lakiteksti ei puhu mitään edes puhelimesta, vaan tavoitettavissa olemisesta TE-toimiston määräämällä tavalla. Jos työtön määrätään vaikka kävelemään käsillään toimistoon, niin hänenhän on tultava.

Nyt näyttää siltä, että nuijimalla työttömät maanrakoon säästetään valtiolle pitkä penni. Kunnillehan se tietää lisämenoja, kun työmarkkinatukensa menettäneet hakevat toimeentulotukea. Sitä alennetaan kieltäytymisen takia 20 %, mutta se ei huoleta ainakaan hallitusta.

Kansanedustajista suurin osa tapansa mukaan tuskin edes lukee lakiesitystä ja jos lukeekin, niin ei mieti sen vaikutuksia.