Laki ja todellisuus
Aktivointisuunnitelman laatimisen tavoitteena on parantaa pitkään työttömänä olleen henkilön työllistymisedellytyksiä sekä elämänhallintaa. Aktivointisuunnitelmassa määritellään keinot asiakkaan etenemiseksi koulutukseen tai työelämään. Siihen voidaan sisällyttää TE-toimiston työllistymistä edistäviä palveluja, erilaisia sosiaali-, terveys-, koulutus- ja kuntoutuspalveluja sekä kuntouttavaa työtoimintaa.
Näin kauniisti puhuu Kuntouttavan työtoiminnan käsikirja aktivointisuunnitelman laatimisesta. Sehän laaditaan pitäaikaistyöttömälle siinä vaiheessa, kun kunta ja työvoimaviranomaiset ovat päättäneet pakottaa hänet palkattoman työn tekijäksi kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Tämä tapahtuu silloin, kun työttömyys on kestänyt 500 päivää. Ensi vuoden alusta raja on 300 päivää.
Aktivointisuunitelman sisällöstä on säädetty yksityiskohtaisesti kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa. Lain 3 luvun 8 §:n mukaan aktivointisuunnitelmaan merkitään:
1) henkilön koulutusta ja työuraa koskevat tiedot;
2) arvio aikaisempien julkisten työvoimapalvelujen vaikuttavuudesta;
3) arvio aikaisempien työllistymissuunnitelmien ja kunnan tekemien henkilöä koskevien suunnitelmien toteutumisesta; sekä
4) toimenpiteet, jotka voivat olla työtarjouksia, muita julkisia työvoimapalveluja, kuntouttavaa työtoimintaa, muita sosiaalipalveluja sekä terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluja.
Nämä kirjaukset on siis löydyttävä aktivointisuunnitelmasta siinäkin tapauksessa, että työttömälle tarjotaan jotain muuta kuin kuntouttavaa työtoimintaa. Jos työ- ja elinkeinotoimisto arvioi, ettei henkilölle voida viimeistään kolmen kuukauden kuluessa tarjota työtä tai julkisia työvoimapalveluja, aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä kuntouttava työtoiminta.
Jos ja kun niitä muita palveluja ei arvioida voitavan tarjota, niin sitten aktivointisuunnitelmaan otetaan mukaan kuntouttava työtoiminta. Silloin aktivointisuunnitelmaan pitää lain 3 luvun 9 §:n mukaan kirjata kuntouttavan työtoiminnan sisältö näin yksityskohtaisesti:
1) kuntouttavan työtoiminnan kuvaus ja toiminnan järjestämispaikka;
2) kuntouttavan työtoiminnan päivittäinen ja viikoittainen kesto;
3) kuntouttavan työtoiminnan jakson alkamisajankohta ja pituus;
4) henkilölle kuntouttavan työtoiminnan ohella tarjottavat muut sosiaalipalvelut sekä terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalvelut; sekä
5) ajankohta, jolloin viimeistään arvioidaan kuntouttavan työtoiminnan vaikutuksia henkilön työllistymismahdollisuuksille ja päätetään jatkotoimista sekä aktivointisuunnitelman uudistamisesta.
Näyttää hienolta ja kaikki tietenkin uskovat virallisia vakuutteluja siitä, että näin todella tehdään ja aktivointisuunnitelmat täyttävät aina ja kaikkialla lain määräykset.
Todellisuus on jotain ihan muuta. Eilen minulle näytettiin ihan oikeasti laadittu aktivointisuunnitelma, jonka olivat allekirjoittaneet asiakas eli työtön, kunnan edustaja ja TE-toimiston edustaja. Siinä luki näin:
AKTIVOINTISUUNNITELMA
Syksyllä 2014 aktivointisuunnitelman mukainen kuntouttava työtoiminta. Työttömien terveystarkastus samoin syksyllä 2014. Korkein palkkatukipäätös, jota voi markkinoida työnantajille.
Sopimamme tehtävät ja palvelut: Menen kuntouttavaan työtoimintaan viimeistään 31.12.2014. Menen terveystarkastukseen viimeistään 31.12.2014.
Olemme laatineet tämän suunnitelman yhteistyössä ja sitoudumme toiminaan sen mukaisesti. Arvioimme yhdessä suunnitelman toteutumista seuraavan sovitun asioinnin yhteydessä.
Siinä kaikki. Ei sanaakaan aiemmasta koulutuksesta ja työurasta, aiempien palvelujen vaikuttavuudesta eikä aiempien suunnitelmien toteutumisesta. Vielä törkeämpää on, että suunnitelmasta puuttuu kuntouttavan työtoiminnan kuvaus, työn järjestämispaikka, päivittäinen ja viikottainen kesto, jakson päättymisajankohta ja tarkemmin määritelty vaikutusarvioinnin ajankohta.
Näin räikeästi lainvastainen sopimus on lähtökohtaisesti mitätön. Kun laki määrää tarkasti aktivointisuunnitelman sisällön, niin sen sisällön on suunnitelmasta löydyttävä lain edellyttämällä tavalla. Ei lakia voi noudattaa valikoidusti ja poimia sieltä vain kunnalle ja TE-toimistolle sopivan kohdan eli kuntouttavan työtoiminnan alkamisajankohdan. Tuon ns. sopimuksen sanamuoto paljastaa raadollisen todellisuuden.
Näitä sopimuksia suolletaan liukuhihnalta eikä lain vaatimuksista piitata tippaakaan. Lakia ovat ensimmäisenä rikkomassa juuri lain noudattamisesta vastaavat viranomaiset. Tärkeintä on laatia jonkinlainen allekirjoitettu paperi, jolla saadaan taas yksi työtön kiristettyä palkattoman työn tekijäksi työttömyysetuuden menettämisen uhalla.
Lainvastaisena mitätöntä sopimusta ei tarvitse noudattaa, mutta en suosittele kokeilemaan sitä käytännössä. Tästä niin sanotusta sosiaalipalvelusta kieltäytyjälle annetaan ensin rangaistus ja asia tutkitaan myöhemmin. Todennäköisesti ei edes tutkita, koska viranomaiset ovat erehtymättömiä ja paperista löytyy työttömän sitoutuminen sopimuksen noudattamiseen.
Yhtä hyvin aktivointisuunnitelmaan voisi kirjata, että sitoudun palkattomaksi orjaksi ja luovun kaikista oikeuksistani.
Koska työttömät on nyt julistettu vastaamaan rikoksesta jota eivät ole tehneet, niin voisko TYP-TE -tilaisuuteen ottaa mukaan oikeusavustajan?
Eihän oikean rikoksenkaaan tehnyt joudu vastaamaan yksin omasta oikeusturvastaan vaan perusoikeuksiin kuuluu puolustusasianajaja.
Kaikissa viranomaisissa voi aina käyttää avustajaa mukanaan. Kustannuksista tosin joutuu vastaamaan itse, koska esim. oikeusvaustajan käyttäminen TE-toimistossa ei oikeuta ilmaiseen oikeusapuun.
Kysyisin tuosta karenssin määräämisestä.
Voiko virkailija antaa karenssin ihan vain koska sattuu olemaan pahalla tuulella?
Sääteleekö karenssin antamista yhtään mikään laki tai sääntö, johon sen uhriksi joutunut voisi vedota/valittaa?
Tarvitseeko virkailijan vaadittaessa esittää joku pätevä syy? Onko mahdollista, että virkailija voisi saada jonkin seuraamuksen virheellisestä/mielivaltaisesta karenssin määräämisestä?
Anteeksi, jos kysyn jo monesti puhuttua asiaa. Tahtoisin uskoa, että oikeutta voi vielä jotenkin hakea ja saada itselleen. Naivi taidan olla?
Laki määrittelee karenssin perusteet, mutta lain soveltaminen voi ihan hyvin olla riippuvainen virkailijan mielentilasta. Jos on halua antaa karenssi, niin syy löytyy varmasti sopivasti lakia tulkiten.
Oman kokemuksen perusteella karenssiruoskalla viuhtovat innoikkaimmin tahot, joilla ei ole oikeutta karenssia määrätä, kuten kuntien virkamiehet ja ohjaajat.
Työttömyysturvan maksu perustuu työvoimapoliittiseen lausuntoon, jonka KELA tai työttömyyskassa pyytää TE-toimistolta. Jos työnhakija on ilmoittanut työvoimaviranomaiselle hakevansa työmarkkinatukea tai työttömyyspäivärahaa, TE-toimisto voi antaa työvoimapoliittisen lausunnon ja täydentää sitä ilman erillistä pyyntöä.
Työttömyysturvalain 2a luvussa on määritelty “toivoimapoliittisesti moitittavat menettelyt” eli mahdolliset karenssiperusteet ja niiden lisäksi perusteet, joilla voi kieltäytyä palveluista ilman sanktioita.
2a:13.1,4 § mm. antaa seuraavan mahdollisuuden:
“Henkilöllä on pätevä syy kieltäytyä 12 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työllistymistä edistävästä palvelusta ja keskeyttää palvelu, jos palvelun järjestäjä olennaisesti laiminlyö noudattaa palvelun järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä tai palvelusta tehdyn sopimuksen ehtoja.” Kuka uskaltaa kokeilla? 🙂
2a:12.5 § “Jos henkilö on hakenut oikaisua tai valittamalla muutosta työllistymistä edistävän palvelun keskeyttämistä koskevaan päätökseen eikä oikaisuvaatimusta tai valitusta ole pidettävä ilmeisen aiheettomana, ei ennen asiassa annettua lopullista ratkaisua voida katsoa, että hän olisi 4 momentissa tarkoitetulla tavalla omasta syystään joutunut keskeyttämään palvelun.”
Työttömyysetuuden maksamisenkaan ei pitäisi katketa ennen lopullista ratkaisua.