Missä meni pieleen?

Olen monien muiden tapaan silloin tällöin ihmetellyt miksi kunnat hankkivat kuntouttavaa työtoimintaa yrityksiltä, vaikka laki sen selkeästi kieltää. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 2 luvun 6 §:n 2 momentti sanoo sen selvästi:

Kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä.

Kuitenkin kunnissa käytettävä THL:n julkaisema Kuntouttavan tyotoiminna kasikirja sanoo samasta asista, että kuntouttavaa työtoimintaa ei voi järjestää yrityksissä. Minun kielikorvani mukaan sanoilla hankkia ja järjestää on iso ero. Laissa oleva hankkimisen kielto on ehdoton. Käsikirjan sana järjestää on tulkinnaltaan laajempi ja antaa ymmärtää, että työtoimintaa voi kyllä hankkia yrityksiltä, vaikka järjestämisvastuussa onkin kunta.Tätä laajempaa tulkintaa vahvistaa käsikirjan lause, jossa oikein neuvotaan miten toiminta hankitaan ulkopuoliselta palveluntuottajalta:

Jos kunta ostaa kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen ulkopuoliselta palveluntuottajalta, sovelletaan samoja säädöksiä kuin kunnan ostaessa sosiaali- ja terveyspalveluja.

Onko lakia jossain vaiheessa muutettu? Ei ole. Sama ehdoton yrityksiltä hankkimisen kielto on ollut siellä koko ajan. Alkuperäisen lain esitöiden  (HE 184/2000) 2 luvun 6 §:n perusteluissa asia todetaan vielä erikseen:

Kuntouttava työtoiminta voidaan järjestää myös siten, että kunta sopii asiasta rekisteröidyn yhdistyksen tai rekisteröidyn säätiön tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kanssa. Koska kuntouttavassa työtoiminnassa on kysymys toimenpiteestä, jota ei tehdä virkasuhteessa tai työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa, ei ole tarkoituksenmukaista järjestää toimintaa yrityksessä, jonka toiminta perustuu taloudellisen voiton tuottamiseen.

Miksi sitten kuntouttavaa työtoimintaa hankitaan ihan yleisesti osakeyhtiöiltä tai säätiöiltä, jotka saattavat olla kunnan, kuntayhteisön tai yhdistyksen omistamia, mutta joiden kuntouttavalla työtoiminnalla pyörivät tuotantolaitokset perustuvat taloudellisen voiton tuottamiseen? Antavatko laki tai sen esityöt mahdollisuuden laajempaan tulkintaan?

Vastaus on, että eivät anna. Työministeriö laajensi tulkintaa ilman laissa tai sen esitöissä annettua valtuutusta jo ensimmäisessä Kuntouttavan työtoiminnan käsikirjassa vuonna 2001 ja antoi omin päin valtuudet hankkia toimintaa myös muilta kuin lain sallimilta yhteisöiltä. Tämä omavaltaisuus löytyy ensimmäisen käsikirjan sivulta 46. Siellä sanotaan näin:

Kun kunta ostaa kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen ulkopuolelta, sovelletaan samoja säädöksiä kuin nykyisinkin kunnan ostaessa sosiaali- ja terveyspalveluja.

Ministeriö siis antoi jo ensimmäisessä Kuntouttavan työtoiminnan käsikirjassa lainvastaisen soveltamisohjeen. Syytä pitää kysyä silloiselta työmisteri Tarja Filatovilta.

Kun laki ja soveltamisohje ovat ristiriidassa, niin silloin noudatetaan vain lakia. Meillä on ollut laiton tilanne jo vuodesta 2001 alkaen, mutta se ei tunnu huolestuttavan edes maamme laillisuusvalvojia.