Työllistämisen perussanasto

Työllistämisestä käytävä keskustelu on yleensä ottaen hemmetin rasittavaa. Se olisi sitä jo muutenkin, mutta suorastaan mahdottomaksi sen joskus tekee keskusteluuun osallistuvien täydellinen tietämättömyys alan terminologiasta. Keskustelussa menevät sekaisin kunnan työllistämisvelvoite, työharjoittelu, työelämävalmennus, työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta. Lisäksi jokaiseen keskusteluun putkahtaa joku, joka luulee puhuttavan Kelan kuntoutustuesta silloin, kun puhutaan kuntouttavasta työtoiminnasta.

Sitten tulee joku yleensä palkattoman työn teettämisestä oman palkkansa saava työvalmentaja tai työnsuunnittelija, jonka mielestä on ihan samantekevää mistä puhutaan, kunhan kaikesta puhutaan työnä. Pitäaikaistyöttömän itsetunnolle kuulemma on tärkeää, että hän saa tuntea olevansa töissä ja voi näin myös sanoa.

En tietenkään kiistä kenenkään omakohtaisia kokemuksia, mutta en tiedä miten pitkälle itselleen valehtelemiselle perustuva itsetunto kannattelee. Palkattomassa työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminassa oleva tekee kyllä töitä, mutta ei ole työsuhteessa. Hän ei saa palkkaa eikä hänelle ei kerry vuosilomia eikä eläkettä eikä hänelle kuulu mitkään muutkaan työsuhteen edut. Hän on virallisesti sosiaalipalvelun asiakas, jolla on velvollisuus osallistua tähän sosiaalipalveluun taloudellisen sanktion uhalla.

Kertauksen vuoksi selitän muutamia keskusteluissa käytettyjä tavallisimpia termejä:

Työ voidaan määritellä työsopimuslain 1 §:n perusteella. Sen mukaan työ on sellaista toimintaa, jota tehdään työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Ratkaisevan tärkeää on palkka tai muu vastike. Jos sitä ei ole, niin kyse ei ole työstä.

Kunnan työllistämisvelvoite ei tarkoita velvoitetta tarjota palkkatyötä tai edes palkkatuettua työtä. Se tarkoittaa palkatonta työtä työkokeiluna tai kuntouttavana työtoimintana. Vuoden 2015 alusta voimaan tuleva muutos kunnan osuudesta työmarkkintukeen tulee lisäämään tätä palkatonta työtä. Esimerkiksi Juuka joutuu maksamaan ensi vuonna osuutta työmarkkinatuesta 46 661 euroa kuukaudessa nykyisen 31 320 euron sijaan.

Sakkomaksu on juuri tämä kunnan osuus työmarkkinatuesta. Se ei ole virallinen termi, mutta sitä käytetään yleisesti sen dramaattisuuden takia. Kunta saadaan kuulostamaan rikolliselta, jos se ei täytä työllistämisvelvoitettaan eli ei käytä palkatonta työvoimaa. Kun kunta täyttää työllistämisvelvoitteensa, niin se vapautuu tästä maksusta.

Työharjoittelua ja työelämävalmennusta ei ole ollut olemassakaan 1.1.2013 lähtien. Ne yhdistyivät silloin työkokeiluksi, joka on samalla tavalla velvoittavaa sosiaalipalvelua kuin kuntouttava työtoimintakin. Palkkaa ei makseta. Tähän ei pidä sekoittaa monien eri alojen opintoihin kuuluvaa työharjoittelua, joka on ihan eri asia.

Kuntouttava työtoiminta on palkatonta työtä, johon määrätään pelkästään työttömyyden keston perusteella. Nimestään huolimatta sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen kuntouttamisen kanssa, koska laista puuttuvat kaikki kuntoutukseen liittyvät määräykset. Palkattoman työn teettämisen katsotaan riittävän syrjäytymisen ehkäisemiseen ja parantamiseen.

Palkkatuettu työ on ihan oikeaa työtä. Siinä tehdään työsopimus ja maksetaan TES:n mukaista palkkaa. Se on työnantajalle edullista, koska valtio maksaa osan palkkauskustannuksista.

Kuntoutustuki ei liity työllistämiskeskusteluun millään tavalla. Se on Kelan maksama määräaikainen työkyvyttömyyseläke, jonka aikana henkilö saa terveydenhoidollista kuntoutusta.

Ei näiden peruskäsitteiden opetteleminen nyt niin hirveän vaikeaa luulisi olevan. Minusta olisi mukavampi keskustella, jos edes puolet keskusteluun osallistujista olisivat selvillä keskustelun aiheesta.

Turha toivo tämä on. Luultavasti tänäänkin joudun sosiaalisessa mediassa keskusteluketjuun, jossa käsitteet ovat iloisesti sekaisin. Kirjoitin tämän jutun ihan sitä varten, että lykkään tämän ensimmäiseksi sellaiseen ketjuun. Suurin osa jättää sen silloinkin lukematta. On mukavampi melskata, kun faktat eivät häiritse.