Ikuisessa karenssissa
– Mutta sehän on menneen talven lumia, laki muuttui jo vuonna 2012.
Näin oli työvoimavirkailija vastannut eräälle Fb-kaverilleni tämän tiedusteltua miksi hänelle työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn takia määrätty karenssi päättyy vasta 1.1.2017 eikä 90 päivän kuluttua, kuten laki määrää.
Tämä työvoimavirkailija ei siis tiennyt ikuisesta karenssista mitään, vaan luuli sen kadonneen 1.7.1012 voimaan tulleen lakimuutoksen mukana. Ei se mihinkään ole kadonnut.
Työttömyysturvalaki määräsi ennen 1.7.2012 mistä tahansa työvoimapoliittisesti moitittavaksi katsottavasta menettelystä työttömyysetuuden menettämisen. Etuuden sai takaisin vasta viiden kuukauden työssäolovelvoitteen täytyttyä. Yksi ainoa virhe riitti käytännössä ikuiseen karenssiin, koska samalla työnhakija luokiteltiin joukkoon ei toimenpiteitä.
Tähän joukkoon pudotetun piti olla viisi kuukautta töissä päästäkseen takaisin työmarkkinatuelle. Käytännössä työhön pääseminen tehtiin mahdottomaksi jättämällä tuelta pudotettu myös kaikkien työvoimapoliittisten toimenpiteiden ulkopuolelle. Hänelle ei tarjottu enää mitään palveluja.
Laki muuttui 1.7.2012. Työttömyysturvalain 2a luvussa on nykyisin lueteltu erilaisia työvoimapoliittisesti moitittavia menettelyjä ja niistä seuraavia karensseja. Työstä eroamisesta seuraa 90 päivän ja työstä kieltäytymisestä 60 päivän työttömyysetuuden menettäminen. Työllistymistä edistävästä palvelusta eli vaikkapa työkokeilusta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä menettää työttömyysetuuden 60 päiväksi. Työllistymissuunnitelmasta kieltäytyminen johtaa 30 päivän ja suunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättäminen 15 päivän karenssiin.
Työssäolovelvoite määrätään vasta toistuvasta kieltäytymisestä. Jos työnhakija syyllistyy kuuden kuukauden sisällä toisen kerran työvoimapoliittisesti moitittavaan menettelyyn, niin hän pääsee takaisin työmarkkinatuelle oltuaan 12 viikkoa töissä tai työvoimapoliittisessa toimenpiteessä.
Laki siis muuttui huomattavasti lievemmäksi 1.7.2012. Suomen rikosoikeudessa on käytössä lievemmän lain periaate. Jos laki teon ja tuomion välillä on muuttunut, niin silloin sovelletaan sen ajankohdan lakia, jonka seuraamus on tekijälle lievempi.
Näin rikosoikeudessa, mutta työttömille on ihan oma lainsäädäntönsä. Heihin sovelletaan ankaramman lain periaatetta. Lakimuutoksen hyväksyessään eduskunta päätti lain siirtymäsäännöksissä pysyttää kaikki ennen 1.7.2012 annetut karenssit entisellään. 30.6. 2012 tapahtunut moitittava menettely johti ikuiseen karenssiin, mutta seuraavana päivänä vain määräaikaiseen.
Minä en tiedä kuinka monta tällaista ikuiseen karenssiin tuomittua on, mutta työvoimahallinto saattaisi tietää. Heitä on kuitenkin pakko olla useita tuhansia. Takavuosina näitä karensseja suorastaan tehtailtiin pienimmänkin tekosyyn varjolla. Se oli sitä aikaa, jolloin silloinen valtiovarainministeri Katainen julisti eduskunnassa, että jokaiselle suomalaiselle on olemassa työpaikka ja jos joku ei sitä huoli, niin kärsiköön seuraukset.
Ei niitä töitä silloinkaan ollut, mutta seurauksien kärsijöitä saatiin runsaasti. Näille suurrikollisille on odotettavsissa armahdus 1.1.2017, jolloin he pääsevät takaisin työmarkkinatuelle.
Kysykääpä muuten piruuttanne kansanedustajaehdokkailta heidän mielipidettään tällaiseen eriarvoisuuteen. Jatkokaudelle pyrkiviltä voitte kysyä myös mitä he ajattelivat hyväksyessään keväällä 2012 lain siirtymäsäännöksen – vai ajattelivatko mitään.
Minulla on te-toimiston palveluita vuosikausia asiakkaan näkökulmasta katselleena sellainen käsitys, että heidän roolinsa on heitellä kapuloita rattaisiin, valehdella ja jakaa karensseja. Ei ole väliä, onko karenssin saanut ihminen syyllistynyt muuhun kuin luottamukseen työvoimavirkailijan sanaan. Heille ei ole väliä, vaikka lapsi menisi pesuveden mukana, kunhan vain rangaistus on riittävän älytön, kohtuuton ja mielivaltainen. Aktiiviset ihmiset saavat yhtälailla rangaistuksia, koska ovat aktiivisia ja se ei miellytä te-virkailijaa. Jos karenssi perutaan, niin jotkut te-virkailijat ovat suorastaan pettyneitä ratkaisuun.
Katsoin kadonnutta läheistään ja juuriaan etsivän naisen tarinaa. Hänellä paljastui olevan osittain juutalaistakin verta. 1600-luvun Hollannista muutti juutalaisia paljon pois mm. siitä syystä, että heitä syytettiin mielivaltaisesti rikoksista, joihin eivät olleet syyllistyneet ja se oli yksi englantiin muuton perimmäisiä syitä. Kirjoista selvisi, että esi-isä oli tuomittu varkaudesta kärsimään kärsi vankeusrangaistusta työvelvollisuudella, vaikka todistettavasti ei ollut edes paikalla, missä rikoksen katsottiin tapahtuneen.
Jotta tällaisia tuomioita ja kohtaloita ei tapahtuisi, meillä on kansainvälinen ihmisoikeuksien julistus, joka on melko tarkalleen samanlainen kuin Perustuslain 2. luvun pykälät.
Tähän loppuun vielä Kungfutsen ajatus: “Kun sanat menettävät merkityksensä ihmiset menettävät vapautensa.”
Voi hyvä tavaton, että tälläistäkin pääsee ja joutuu lukemaan. Kuinkahan monta työtöntä saataisiin maahan lisää, jos rätkäistäisiin kerralla jonkinlainen perustulo kaikkien niskoille? Malleja on useita, mutta periaate, että päästäisiin eroon, toistan: eroon luukulta toiselle hyppyyttämisestä ja monen sortin nöyryyttämisestä on hyvä ja tavoiteltava.
Seinäpirujen maalailijoita kehotan tutustumaan mitä tapahtui isossa mittakaavassa hiljalleen sen jälkeen kun – timpurit etunenässä – maassa siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. Siinä alkoi rakentua aika moni kesämökki ja pelastua Suomen hevonen! Millähän edellytyksillä?
Tarjolla olevat työt tulevat takuulla tehdyiksi kunhan niistä saatava korvaus on kohillaan.