Asiasta tietämättömille

Jokainen jonkin verran kirjoitteleva tietää, että jutun sisältö on mukautettava oletetun kohdeyleisön mukaisesti. Tässä blogissani kirjoitan ns. työllistämistoimista eli palkattomasta työstä sillä oletuksella, että lukijani ovat jo valmiiksi aika hyvin selvillä mistä on kysymys.

Sivulleni ilmestyy kuitenkin jatkuvasti hyvin vihaisia juttujeni kritsoijia, joille yhteistä näyttää olevan autuas tietämättömyys koko aiheesta. Tämä teksti on suunnattu heille. Juttu julkaistiin paikallislehti Vaarojen Sanomien yleisönosastossa 8.1.2015 vastineeksi lehden edellisessä numerossa julkaistuun uutiseen valtuuston saamasta selvityksestä.

Suurin osa ihmisistä ei tunne aihetta. Sana työllistämistoimet herättää heissä heti sellaisen mielikuvan, että kyse on palkkatyöstä. Siksi tämä juttu on useimmille lukijoilleni ns. perushuttua. Ehkä joku asiasta aiemmin tietämätön saa tästä hiukan lisää ymmärrystä.

Kuntouttava työtoiminta eli yhdeksän euron miehet

Kuten Vaarojen Sanomat 30.12. kirjoitti, niin saimme valtuustossa kauan kaivatun selvityksen kuntouttavasta työtoiminnasta. Lehti kirjoitti ihan oikein, että esitetty kritiikki ei ole osoitettu kenellekään henkilökohtaisesti. Vika on laissa, jonka yhtä pykälää ei voi noudattaa lyömättä samalla korvalle jotain toista.

Pari esimerkkiä Juuasta. Laissa on ehdoton korvaavan työn kielto eli kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata mitään palkkatyötä. Kuntouttavassa työtoiminnassa olevat ovat mm. purkaneet rakennuksia, tehneet risusavottaa ja haravoineet lehtiä. Teknisen johtajan mukaan ne talot olisi palkattoman työvoiman puuttuessa purettu ostopalveluna ja lehdet haravoitu palkkatyönä, joten näissä tapauksissa rikottiin korvaavan työn kieltoa. Risusavotat olisi jätetty tekemättä, joten siinä noudatettiin lakia.

Lain mukaan kuntouttavan työtoiminnan tarkoitus on auttaa asiakasta pääsemään takaisin palkkatyömarkkinoille. Se ei toteudu läheskään niin hyvin kuin pitäisi. Jotkut ovat olleet yhtäjaksoisesti kuntouttavassa työtoiminnassa jopa neljä vuotta ilman että heille koskaan olisi edes tarjottu samaa työtä palkkatuettuna. Jotkut kulkevat tätä urapolkuaan peruuttamalla eli palaavat lyhyen palkkatukijakson jälkeen takaisin kuntouttavaan työtoimintaan tekemään samaa työtä palkatta.

Saadussa selvityksessa korvaani särähti pari asiaa. Meidän annettiin ymmärtää, että kuntouttavaa työtoimintaa käytetään alkoholiongelman hoitoon eli autetaan saamaan ”putki poikki”. Lain mukaan sosiaali- tai terveyspalvelujen tarpeessa olevaa ei saa määrätä kuntouttavaan työtoimintaan, vaan hänet on ohjattava saamaan tarvitsemiaan palveluja niin pitkäksi aikaa, että hän kuntoutuu riittävän työkykyiseksi osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan. Työkyvyn arvoivat terveysalan ammattilaiset, ei työnohjaaja. Muutenkin kaikkien työttömien leimaaminen alkoholiongelmaisiksi on virheellistä ja sopimatonta.

En tiedä kuinka moni yleensä on selvillä kuntouttavan työtoiminnan luonteesta. Se on sosiaalipalvelu, johon osallistuminen on pakollista etuuksien menettämisen uhalla. Kieltäytyjä menettää työmarkkinatukensa ja joutuu toimeentulotuelle, jota alennetaan lisärangaistuksena 20 %. Toisesta kieltäytymisestä alennus on 40 %. Se on varmasti ainoa sosiaalipalvelu, josta kieltäytymisestä rangaistaan.

Tähän sosiaalipalveluun ei kuitenkaan määrätä sosiaalipalvelun tarpeen, vaan pelkän työttömyyden keston perusteella. Vuoden 2015 alusta siihen voidaan määrätä 300 päivää kestäneen työttömyyden perusteella aiemman 500 päivän sijaan.

Sisällöltään tämä sosiaalipalvelu on palkattoman työn tekemistä. Osallistuja saa työmarkkinatuen tai siltä pudonnut toimeentulotuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen. Hän ei ole työsuhteessa, hän ei saa palkkaa eikä häenelle kerry eläkettä eikä lomaoikeutta. Meillä on siis pelkkään työttömyyden kestoon perustuva sosiaalipalvelu, johon osallistuminen on rangaistuksen uhalla pakollista ja jonka sisältönä on palkattoman työn tekeminen.

Tässä valossa sopii kysyä kumpi on loukkaavampaa. Sekö, että palveluun osallistujia joskus sanotaan heidän itsensä tapaan yhdeksän euron miehiksi vai se, että heillä oikeasti teetetään raskasta työtä yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella?

Lupaan, että kriittinen arvokeskustelu asiasta tulee jatkumaan tänäkin vuonna.

Sakari Timonen
kunnavaltuutettu, kunnanhallituksen jäsen (sd)