Kaksi näkökulmaa

Kuntouttavaa työtoimintaa ja työkokeilua eli palkatta tehtäviä töitä voi katsoa kahdesta eri näkökulmasta. Toinen näkökulma on se, että ymmärtää kyseessä olevan ihmisyksilöitä, joilla jokaisella on on oma tarinansa ja yhteisenä ongelmana pitkittynyt työttömyys. Toinen näkökulma on puhtaasti kuntataloudellinen. Sen mukaan työttömien kasvottomat massat on saatava näennäistyöllistettyä ihan vain kunnan vapauttamiseksi työmarkkinatuen maksuosuudesta.

Tätä jälkimmäistä näkökulmaa edustaa kansanedustaja Kaj Turunen (ps), joka  blogissaan on syvästi huolisaan juuri kuntien maksuosuudesta työmarkkinatukeen. Näin ajattelevien kielenkäytölle on ominaista puhua aina korostetusti sakkomaksusta, joka ei ole mikään virallinen termi. Samoin puhutaan aina työllistämisestä ja kunnan työllistämisvelvoitteesta, vaikka kyseessä on palkaton työ.

Turunen on huolissaan niistä, jotka ovat olleet työttöminä 300-500 päivää. Tämän vuoden alusta lakia muutettiin niin, että kunta joutuu maksamaan puolet yli 300 päivää työttöminä olleiden työmarkkinatuesta entisen 500 päivän sijaan. Muuttamatta jäi kuitenkin kuntouttavasta työtoiminnasta annettu laki, jonka mukaan aktivointisuunnitelma laaditaan yli 500 päivää työmarkkinatukea saaneille. Samoin jäi muuttamatta säädös, jonka mukaan Kela informoi kuntia määräaikaa lähestyvistä. Sekin on edelleen 500 päivää.

Näitä 300-500 päivää työttöminä olleita on paljon ja ilmeisesti Turunen haluaisi saada heidät kaikki palkattomiin töihin. Tämä ei ole mitenkään uutta ajattelua. Itse asiassa se on virallisesti vallalla olevaa ajattelua varsinkin niillä päättäjillä, joilla ei ole hajuakaan kuntouttavan työtoiminnan todellisesta luonteesta. He tuijottavat kuntataloutta yhdellä silmällä.

Kun työtön laitetaan kuntouttavaan työtoimintaan, niin kunnan maksuosuus työmarkkinatukeen lakkaa ja lisäksi kunta saa valtiolta työllistämiskorvausta 10,09 euroa/työtön/päivä. Kuntatalouden kannalta palkaton työ on siis erittäin kannattavaa muutenkin kuin ilmaisen työpanoksen kannalta. Se on ikään kuin ylimääräinen hyöty. Puhtaasti kuntatalouden puolesta työttömiä voitaisiin seisottaa vaikka torilla kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Jo noin 50 työtöntä kuntouttavassa työtoiminnassa olevaa tuottaa maksuvapauden lisäksi kunnalle 100 000 euroa vuodessa pelkkinä työllistämiskorvauksina.

Suosittelen kysymään kansanedustajaehdokkailta heidän näkökulmaansa. Jos hän rupeaa puhumaan pehmoisia työllistämisestä, sakkomaksuista ja kuntoutuksen hyödyistä, niin hän on joka kuntatalouteen tuijottaja tai täysin pihalla koko asiasta.

Joskus minua tympii suunnattomasti näiden juttujen kirjoittaminen. Näitä eivät koskaan tunnu lukevan juuri ne, joiden pitäisi. Törmään jatkuvasti näihin kuntatalouteen yhdellä silmällä tuijottaviin. Sen vielä jotenkin ymmärtää jos virkamies näin ajattelee, mutta kansanedustajalta ja kunnan luottamushenkilöltä tämä ajattelu on vähän liian paksua. Työttömät ovat kansalaisia ja kuntalaisia, joten päättäjän pitäisi ymmärtää kiertää kiven toiselle puolelle kurkistamaan miltä se näyttää sieltä katsottuna.

Se voi näyttää vaikka tältä: