Palkattoman työn hedelmät

Vaasassa pitkäaikaistyöttömiä on palkattu vanhustyön avustajiksi ja kuntouttavaan työtoimintaan vanhusten palveluasunnossa.

Näihin sanoihin päättyi Ylen uutisten asiavirheitä vilisevä uutinen pitäaikaistyöttömyyden kunnille aiheuttamista kustannuksista. Jutussa puhutaan koko ajan sakkomaksuista, vaikka sellaista termiä ei ole olemassakaan. En tiedä palkataanko Vaasassa oikeasti ihan palkkaa vastaan työttömiä vanhusten avustajiksi, mutta sen tiedän ihan varmaksi, että kuntouttavasta työtoiminnasta ei makseta palkkaa.

Milloin nämä toimittajat oppivat edes auttavasti perehtymään aiheisiinsa? Tämä lienee turha kysymys, koska jatkuvasti sekoitetaan palkkatyö, palkkatuettu työ ja palkattomat työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta keskenään. Ihan jatkuvasti puhutaan sakkomaksuista, vaikka kyse on kunnan osuudesta työmarkkinatukeen. Kai toimittajien mielestä on jotenkin räväkämpää puhua sakkomaksuista. Antaahan se sellaisen kuvan, että palkatonta työtä järjestämätön kunta olisi jotenkin rikkonut lakia ja saanut siitä rangaistuksen.

Sinänsä juttu työttömyyden vaikutuksesta kuntatalouteen on totta. Vuoden alusta kunta joutuu maksamaan puolet työmarkkinatuen kustannuksista jo 300 työttömyyspäivän jälkeen aiemman 500 päivän sijaan. Kun päiviä on 1 000, niin kunnan osuus on 75 %. Se ei kuitenkaan ole mikään sakko. Se on normaali lakisääteinen kunnan osuus työmarkkinatuesta.

Siitä voi vapautua järjestämällä palkkatyötä, palkkatuettua työtä tai palkatonta työkokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa. Käytännössä mitään muuta kuin palkatonta työtä ei järjestetä. Siihen menisi rahaa, mutta palkattoman työvoiman käyttäminen tuottaa kunnalle 10,09 euroa valtion maksamaa työtllistämiskorvausta/työtön/päivä. Se on mukava lisä palkattoman työvoiman tuottaman hyödyn päälle.

Kaikkein huonoimmassa asemassa olevat pitkäaikaistyöttömät siis paikkaavat kuntataloutta. Kunta säästää osuuden heidän työmarkkinatuestaan ja saa palkattoman työpanoksen lisäksi vielä 10,09 euroa päivässä. Tämä ei millään näytä uppoavan toimittajien päähän.

Kunnat eivät ole ainoita palkattomasta työstä hyötyviä. Kuntouttavaa työtoimintaa voidaan lain mukaan järjestää esim. yhdistyksissä ja tässä ovat erityisesti työttömien omat yhdistykset kunnostautuneet.

Hyvänä esimerkkinä tästä on Juuan Työttömät ry, jonka toiminnasta kerrottiin tänään sanomalehti Karjalaisen Pielisen-Karjala -liitteessä.  Yhdistys on rikastunut palkatonta työvoimaa käyttämällä niin paljon, että se osti keskeltä historiallista Puu-Juukaa talon 30 000 eurolla. Jutun mukaan rahat on kerätty kierrätyskeskuksen tuotolla ja talkootyöllä. Ei ole, vaan ne rahat on kiskottu palkattomien työntekijöiden selkänahasta.

Kierrätyskeskus pyörii palkattomalla työvoimalla. Siellä on kuntouttavassa työtoiminnassa joka arkipäivä puolisenkymmentä työtöntä. Jokainen heistä tuo työpanoksensa lisäksi yhdistykselle 10,09 euroa päivässä, koska kunta siirtää saamansa työllistämiskorvauksen suoraan yhdistykselle. Jokainen voi laskea, että vaikkapa viisi kuntouttavassa työtoiminnassa olevaa tuottaa 250 euroa viikossa ja 1 000 euroa kuukaudessa puhtaana käteen. Äkkiä siinä talorahat on koossa.

Työttömät on pakotettu tähän toimintaan työmarkkinatuen menettämisen uhalla. Lisäksi heitä narrataan puhumalla ikiomasta talosta. Ei se heidän talonsa ole. Se on työttömien yhdistyksen talo ja yhdistykseen kuuluu jutun mukaan parikymmentä jäsentä.

Ei jäseniä sen enempää tarvitakaan, ainakaan jäsenmaksujen takia. Palkattoman työvoiman käyttäminen on paljon kannattavampaa ja pieni piiri voi nauttia työn hedelmistä.

Mitähän mahtaisi tapahtua, jos kunta päättäisikin pitää näiden yhdistykselle palkatonta työtä tekevien työllistämiskorvauksen itsellään?  Lain mukaan korvaus kuuluu kunnalle, mutta se voidaan siirtää toiminnan järjestäjälle. Loppuisikohan tämä ns. talkootyö siihen ja tulisko yhdistyksen talo remontoitua parinkymmenen pääosin eläkkeellä olevan jäsenen voimin?