Palkatonta työtä, osallistavaa sosiaaliturvaa ja ruoskaa

Jos joku kuvitteli uuden porvarihallituksen parantavan köyhien työttömien asemaa, niin hän varmasti pettyi jo eilen. Silmät aukeavat lopullisesti viimeistään sitten, kun uusi hallitus toteuttaa työllistämisohjelmaansa. Lisää töitä on luvassa, mutta niistä töistä ei makseta palkkaa. Palkaton työ lisääntyy monella eri tavalla.

Katsotaanpa otteita hallitusohjelmasta:

Työvoimahallintoa hämmennetään edelleen ja sen toiminta keskittyy aktivointitoimenpiteisiin. Suomeksi tämä tarkoittaa palkatta tehtävää työtä, jonka vastaanottaminen varmistetaan sanktioiden tehokkaammalla käytöllä.

Hallitusneuvottelijoiden joukossa ei ilmeisesti ollut ketään työllistämislainsäädäntöä tuntevaa, koska hallitus luulee sanktioissa olevan tehostamisen varaa. Sinnikkäästi tuntuu elävän käsitys, että työtön oikeasti voi kieltäytyä töistä ilman rangaistusta.

Ei voi. Jo nyt kieltäytyjä menettää työttömyysetuutensa määräajaksi ja joutuu kunnan toimeentulotuelle, jota alennetaan lisärangaistuksena 20 %. Ehkä tarkoituksena on aloittaa samanlainen sanktiotehtailu, jolla ikuisia karensseja jaettiin vuoden 2012 heinäkuuhun asti. Yksi ainoa kieltäytymiseksi katsottu menettely aiheutti työttömyysturvan käytännössä lopullisen menettämisen.

Hallitus aikoo siirtää vastuun vaikeimmin työllistyvistä kokonaan kunnille. Tämä ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin kuntouttavan työtoiminnan nimellä teetettävän palkattoman työn lisääntymistä. Helpoimmin työllistyvistä pääsevät sitten hyötymään yksityiset työnvälitystoimistot. Näin vastuu köyhistä ulkoistetaan kunnille ja työvoimahallinnon rahat helposti työllistyvien osalta ohjataan yksityisille palveluntuottajille. Myös osallistava sosiaaliturva tekee näyttävän paluun: Taas kummittelee tuo työn vastaanottovelvoillisuuden tiukentaminen lisättynä aktivointitoimenpiteiden velvoittavuudella. Aktivointitoimenpiteillä tarkoitetaan tunnetusti kuntouttavaa työtoimintaa eli työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella.

Lisäruoskana on jo haudatuksi luultu osallistava sosiaaliturva. Se on noussut uudessa muodossa sisältäen nyt palkan ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalietuutta ruvetaan sanomaan palkaksi ja sen eteen on tehtävä töitä. Tämähän on tuttua jo ns. Paltamon mallista, jossa työttömien saamat etuudet laskettiin yhteen, sanottiin sitä palkaksi ja ohjattiin työttömät tekemään töitä. Kokeilusta ei poikinut yhtään pysyvää työpaikkaa, mutta se tuli kalliiksi mm. työnohjaajien palkkaamisen takia.

Sosiaaliturvan eteen on siis tehtävä töitä ja palkattoman työn vastaanottovelvollisuutta tehostetaan sanktioilla. Työttömän tulot ja ostovoima eivät kasva yhtään, mutta ainakin tilastot kaunistuvat.

Kuntouttavasta työtoiminnasta syntyneen keskustelun seurauksena lakia muutettiin viime syksynä siten, että työtoimintapäivien enimmäismäärä viikossa vähennettiin viidestä neljään. Lain oli tarkoitus tulla voimaan tänä kesänä. Uusi hallitus aikoo kuitenkin poistaa tämän lakimuutoksen jo ennen kuin se on edes tullut voimaan:

Näin varmistetaan, että palkatta voidaan jatkossakin teettää töitä viitenä päivänä viikossa jopa kahdeksan tuntia päivässä.

Nyt kuntien vakituisten työntekijöiden olisi syytä huolestua tosissaan oman työpaikkansa puolesta. Miksi ihmeessä kunta maksaisi kenellekään palkkaa, kun saatavilla on kokonainen työttömien armeija eri alojen ammattilaisia tekemään työt palkatta? Kuntien menot pienenevät täsmälleen samassa suhteessa kuin työttömyystilastot kaunistuvat.

Sitä saa mitä tilaa. Nyt tilattiin ruoskalla tehostettua palkatonta työtä.