Tuuli huulia heiluttaa

– Ministeri puhuu kauniisti, mutta paskaa!

Näin ärähti Lasse Pöystin näyttelemä J.K.Paasikivi jossain kauan sitten näkemässäni tv-näytelmässä. Kauniisti samaa tavaraa puhuvat myös uuden hallituksen ministerit. He tarinoivat yhä edelleen ikään kuin eivät olisi huomanneet vaalien menneen jo.

Ensin työ- ja oikeusministeri Jari Lindström uhkasi työnantajia miljardilaskulla, mikäli yhteiskuntasopimusta ei saada aikaan. Juttu osoittautui nopeasti vailla katetta olevaksi yksityisajatteluksi, jolla ei ole mitään tekemistä hallitusohjelman kanssa. Timo Soini kiirehti selittämään, että ministeri käytti sananvapauttaan.

Niin teki ilmeisesti myös sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä ilmoittaessaan olevansa halukas karsimaan yksityisten lääkäripalveluiden Kela-korvauksia. Hän teki niin sanotusti lindströmit ja puhui joko unohtaen olevansa ministeri tai sitten ihan tahallaan vastoin hallitusohjelmaa. Hänen puheitaan ei vielä kukaan ole selittänyt, mutta arvaan hänenkin käyttäneen vain sananvapauttaan. Sitä vartenhan politiikassa ollaan.

Tietysti ministereillä on sananvapaus ja sitä varten politiikassa ollaan. Kansalaiset tässä rupeavat kuitenkin kyselemään kuluttajansuojansa perään, kun ministerit puhuvat ihan ylähuulettomia. He tietävät tai ainakin heidän pitäisi tietää mitä hallitusohjelmassa on sovittu ja silti he puhuvat kuin olisivat vaaliteltalla. Siellähän PS:n ehdokkaat lupasivat, että pienituloisilta ei leikata, mutta kuinkas kävi?

Sekä Lindströmin että Mäntylän esitykset olivat kannatettavia, mutta he eivät voi olla tosissaan. Jos ovatkin, niin esitykset eivät koskaan toteudu. Hallitusohjelmasta ei löydy niille katetta.

Sen sijaan pelkään pahoin viestintäministeri Anne Bernerin ajatusten toteutuvan.  Hänen mukaansa yksityisen rahan mukanaolon julkisissa hankkeissa pitää johtaa omistajuuteen ja tuottomahdollisuuteen.

Minä en ymmärrä miksi julkisissa hankkeissa pitää yleensä olla mukana yksityistä rahaa. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että julkisen hankkeen pitää tuottaa yksityisille voittoa. Tämä tarkoittaisi yksinkertaistettuna vaikkapa sitä, että jos yksityinen taho osallistuu tiehankkeeseen, niin sillä on oikeus ruveta rahastamaan tietulleilla. Jos et maksa, niin et aja, vaikka tie onkin rakennettu pääosin verovaroilla. Ne muutamat yksityisrahoittajien kustantamat metrit ovat heidän yksityisomaisuuttaan.

Ministereiden puheissa on eroa. Kun toiset puhuvat lämpimikseen ja kansaa miellyttääkseen, niin bisnesmaailmasta tulleen päässä raksuttaa jo laskukone. Kansalaisen tehtäväksi jää erottaa kuka puhuu hallitusohjelman mukaisesti ja kenen huulia tuuli heiluttaa.