Itsensä kanssa sopien

Hallituksen suunnitelmat ay-liikkeen kiristämiseksi ovat isoja asioita, mutta pienet taistelut käydään hyvin vähäisellä uutisoinnilla. Joskus nämä tapahtumat ovat melko uskomattomia, kuten vaikkapa tämä:

Mainosten jakelufirmalle ei kelvannut Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n ja Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliiton TIKLI:n vuonna 2009 solmima yleissitova työehtosopimus mainos- ja ilmaisjakajien työehdoista. Jakelufirman johto päätti perustaa oman yhdistyksen edustamaan työntekijöitään. Yhdistyksen perustivat jakelufirman entiset työnjohtajat ja sitten ruvettiin käymään uusia työehtosopimusneuvotteluja firman johtajan perustaman työnantajayhdistyksen kanssa.

Työnantaja siis perusti ammattiyhdistyksen edustamaan omia työntekijöitään kysymättä työntekijöiltä mitään ja kävi työehtosopimusneuvottelut itsensä kanssa. Kenellekään ei liene yllätys, että työehtosopimus syntyi nopeasti.

Kun itsensä kanssa neuvottelee, niin saa molempia osapuolia tyydyttävän lopputuloksen. Tämän uuden sopimuksen käyttöönoton tuloksena mainosten jakajien tulot putosivat kolmanneksella. Heiltä ei tietenkään kysytty haluavatko he noudattaa uutta työehtosopimusta, koska työnantajan heidän “etujaan” ajamaan perustama yhdistys oli sopimuksen hyväksynyt.

Jos tämä tuntuu kummalliselta, niin vielä kummallisempi oli käräjäoikeuden päätös. Oikeus katsoi työnantajan perustaman yhdistyksen olevan valtakunnallinen yhdistys, vaikka sillä ei ole toimistoa tai luottamusmiehiä eikä se tarjoa jäsenilleen työttömyysturvaa. Jäsenmaksu on viisi euroa vuodessa. Yhdistyksen pääasiallinen tarkoitus on käydä työehtoneuvotteluita. Käräjäoikeus katsoi yhdistyksen perustetun aidosti ajamaan työntekijöiden etuja, vaikka sen sopima palkkataso on kolmanneksen yleissitovassa määriteltyä matalampi.

Oikeuden mukaan tämä ei muun muassa alan luonteesta johtuen ole kohtuutonta ja perustajien huolena on ollut työpaikkojen säilyminen. Päätöksen mukaan jakeluyritysten tulos olisi ollut tappiollinen, jos työsuhteessa olisi noudatettu yleissitovaa työehtosopimusta.

Oikeus katsoi asiakseen perustella polkuhintaisen sopimuksen normaalisitovuutta yhden yrityksen mahdollisen tappion ehkäisemisellä. Käräjäoikeudelle ei kuulu yritykselle mahdollisesti aiheutuva tappio. Jos lain ja sopimusten noudattamisesta aiheutuu yritykselle kuluja tai vaikka konkurssi, niin ei ole oikeuden asia puuttua markkinatalouden kirjoittamattomiin lakeihin saati sitten vedota niihin.

Oikeuden olisi vain pitänyt pystyä perustelemaan uuden yhdistyksen valtakunnallisuus ja aitous ihan kirjoitetun lain mukaan. Siihen oikeus ei kyennyt muuten kuin pelkästään toteamalla asian näin olevan. Tästä käräjäoikeuden päätöksestä kirjoitin vuoden 2014 helmikuussa ja nyt asiaan on saatu hovioikeuden päätös.

Hovioikeus katsoi työehtosopimuksen pätemättömäksi sillä perusteella, että jakajia edustava yhdistys ei edusta heitä aidosti. Feikki on feikkiä. Tämä olisi jo käräjäoikeuden pitänyt ymmärtää.