Verenhimoa
– Tarttukaa jo aseeseen hyvät ihmiset! Nyt on aika nähdä verta asfaltilla. Kohteena ei tule olla pelkästään nämä rikolliset, vaan myös tämän oikeudenkäynnin tuomarit.
Tällainenkin kommentti tuli eilen Facebookissa vastaan Tapanilan joukkoraiskauksen pahasti yli läikkyvässä keskustelussa. Tai ei se enää mitään keskustelua ole, vaan silkkaa verenhimoista raivoamista. Kohteena eivät ole yksistään tekijät, vaan myös käräjäoikeuden tuomari.
Totta on, että ehdollinen rangaistus ei istu yleiseen oikeustajuun. Tuomio on kuitenkin linjassa perusmuotoisesta raiskauksesta yleensä annettavien rangaistusten kanssa. Kyse onkin enemmän siitä, olisiko tekijät pitänyt tuomita törkeästä raiskauksesta.
Minun mielestäni olisi pitänyt. Vaikka teonkuvauksen mukaan raiskaus tapahtui sormin, niin silti se oli raiskaus. Tekijöitä oli useita ja se tapahtui julkisella paikalla eli voidaan katsoa erityisen nöyryyttävällä tavalla tehdyksi. Molemmat perusteet löytyvät Rikoslain 20 luvun 2 §:stä.
Ymmärtääkseni syyttäjä on ilmoittanut tyytymättömyyttä tai ainakin aikoo niin tehdä juuri tällä perusteella, joten asia etenee hovioikeuteen laillista tietä. Siihen ei tarvita rähisevää kansanjoukkoa hirttonarujen kanssa.
Tätä samaa rähisevää kansanjoukkoa saatte muuten kiittää siitä, että rangaistusta kohtuullistettiin juuri järjettömyyksiin menneen julkisuuden takia. Rikoslain 6 luvun 7 §:n mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon myös tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus. Kevättalvella tekijöiden nimiä ja kuvia leviteltiin laajasti ja uhkailu ulottui heidän itsensä lisäksi myös heidän perheisiinsä ja jopa täysin sivullisiin.
Nyt on ruvettu uhkailemaa myös tuomaria. Verkkojulkaisu MV julkaisi tuomarin nimen ja sähköpostiosoitteen ja suomi24:n keskustelupalstalla kerrottiin myös tuomarin kotiosoite. Näitä tietoja on levitelty pitkin nettiä ja verenhimoisimmat yllyttävät kohdistamaan suoraa väkivaltaa tuomariin ja hänen perheeseensä.
Tämä on varmin keino päästä itse syytettynä tapaamaan joku käräjäoikeuden tuomari. Tuomaria vastaan hyökkääminen on hyökkäys tuomioistuinlaitosta ja oikeusjärjestelmää vastaan ja niillä on sekä oikeus että mahdollisuus puolustautua. Silloin rangaistusasteikkoa luetaan yläpäästä ja rikosnimikkeitä on useita.
Sähköpostitse uhkauksia lähettävät voivat päätyä syytetyksi laittomasta uhkauksesta. Siitä rangaistus on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Tuomarin kotiin asti menemään innostuvat saavat syytteen kotirauhan rikkomisesta. Rangaistus on sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Jos tekomuoto on törkeä, niin rangaistus on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Syyte tulee myös virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja se on jo paljon vakavampi juttu. Rikoslain 16 luvun 1 §:n 2-kohdan mukaan
Joka muuten käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa sellaisen virkatoimen johdosta sitä suorittavaa virkamiestä vastaan on tuomittava virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Kaikki tuomarin kimppuun yllyttäjät voidaan tuomita Rikoslain 5 luvun 5 §:n nojalla yllytyksestä samalla tavalla kuin tekijä itse teosta.
Vaikka oikeustaju on kuinka koetuksella, niin nettiraivoaminen ja lynkkausmentaliteetti eivät ole oikea tie. Lait säätää eduskunta ja tuomioistuimet vain soveltavat lakia. Sekin on hyvä muistaa, että kukaan ei ohjeista tuomioistuimia tuomitsemaan tietyllä tavalla.
Ei edes raivoava kansanjoukko.
Voidaanko tuomion kohtuullistaminen nettijulkisuuden ja sen seurausten vuoksi tulkita myös niin, että korpilain käyttöönotto vaikuttaa tuomioon, ja näin ollen oikeusistuin ei olekaan ainoa oikeuden käyttäjä, vaan luovuttaa tuomiovaltaa mouhoaville kansalaisille?
Tuota julkisuutta voidaan mielestäni pitää korpilakina, mutta eihän tällaisten omavaltaisten typetyyksien pitäisi mielestäni tuomioihin vaikuttaa.
Se voitaisi tulkita niinkin että korpilain käyttäjiä rangaistaan välillisesti.
[…] pahasti käsistä, muun muassa tuomaria on uhkailtu tai tai vähintään yllytetty uhkailemaan. Sakari Timonen kiteyttää blogissaan oikeastaan kaiken mitä ajattelin itsekin sanoa (ja vieläpä paremmin), jos olisin aiheesta […]