Puhtaalta pöydältä
Kuten näkyy, niin olen vaihtanut areenaa. Entisen blogialustan palveluntarjoaja joutui lopettamaan toimintansa massiivisten palvelunestohyökkäysten takia ihan yllättäen ja siinä samalla taisivat kadota kaikki entiset juttuni. Kaikki vanha tavara on tietenkin itselläni tallessa, mutta ilman toimivaa linkkiyhteyttä kuvat eivät näy. Ilman kuvia monet jutut menettävät luettavuutensa eikä minua hirveästi kiinnosta ruveta etsimään pilvipalvelimelta kuhunkin juttuun kuuluvia kuvia.
En tiedä kohdistuivatko hyökkäykset juuri minun blogiani vastaan, mutta en pidä sitäkään mahdottomana. Olen blogannut yli viisi vuotta ja viimeiset kolme vuotta minua on häiritty suunnilleen kaikin mahdollisin tavoin. Facebookissa blogiani on ilmiannettu ihan järjestäytyneesti ja siitä johtuen blogin jakaminen vaati viime aikoina turvatarkastusta.
Facebookiin on perustettu ihan vain minun solvaamistani varten useita ryhmiä, joissa minua on nimitelty kuvottavilla termeillä. Nämä ryhmät ovat itseään netin kinginä pitävän ilmeisen sairaan ja kateellisen ihmisen tuotoksia. Kun hän ei pärjää verbaalisesti, niin hän kampittaa muilla tavoin. Se kampittaminen on samaa tasoa, jolla koulunpihan kusipäisin simputtaja räkii toisten silmille ja kiinni jäätyään ulvoo uhrina. Hänen viimeisin tempauksensa oli ruveta ilmiantamaan minun ja kavereideni Fb-kuvia väittäen tekijänoikeuden kuuluvan tekaistuille henkilöllisyyksille tai jopa minulle itselleni. Näistä tempuista on tehty useita rikosilmoituksia, joten uteliaana odotan millainen olio sieltä oikein paljastuu. Mielikuvani hänestä on tällainen:
Olen ilmeisesti melkoinen piikki monien lihassa. Se kertoo, että teen jotain oikein. Fb-kaverini Teppo Palmroos on leikkisästi pohtinut asiaa näin:
Juuri työvoimapolitiikkaa ja työllistämistoimenpiteitä käsittelevien juttujen katoaminen harmittaa minua eniten. Saamani palautteen mukaan niistä on ollut monelle TE-toimistossa ja sosiaalityöntekijöiden luona asioiville ihan konkreettista apua. Toistaiseksi elän vielä siinä toivossa, että jutut löytyvät. Jos eivät löydy, niin sitten kirjoittelen samoista asioista uudelleen. Ei se sen vaikeampaa ole.
Että kirjoittelemisiin.
Sakari!
Olet arjen sankareita ja pidän sinua monessakin mittarissa tärkeämpänä ihmisenä kuin kansanedustajia. Teet arvokasta työtä. Haluan vain sanoa että jatka samaa rataa. Et ole yksin. Sinun takanasi on kymmeniä tuhansia ihmisiä. Olen yksi niistä. Kiitos että kirjoitat ja että et suostu olemaan hiljaa. Suomi tarvitsee enemmän sinun kaltaisia rohkeita ihmisiä. Voi hyvin! 🙂
Komppaan Kamalia.
Vanha sanonta “Totuuden puhuja ei yösijaa saa”!