Palkaton tuottavuusloikka

Tämän vuoden työllisyysmäärärahat ovat loppuneet eikä lisäbudjetissa ole tulossa lisää. Valtiovarainministeriön ensi vuoden talousarvioesityksessä niitä leikataan roimasti tämänvuotisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus aikoo tehdä tavoitellun tuottavuusloikan työttömien tekemillä palkattomilla töillä. Logiikka menee näin:

Määrärahojen pienentyessä palkkatuettua työtä on tarjolla entistä vähemmän. Työllisyysmäärärahoista jo nyt leijonanosa menee erilaisiin koulutuksiin, joiden tarkoitus näyttää olevan työttömien nöyryyttämisen lisäksi koulutusta järjestävien konsulttifirmojen tilipussin paisuttaminen. Joutavilla kursseilla opetetaan sanomaan käsipäivää ja käynnistämään tietokone, mutta palkkatuettuun työhön rahaa ei riitä.

Kunnat joutuvat maksamaan puolet yli 300 päivää työttöminä olleiden työmarkkinatuesta. Tämä on se paljon puhuttu “sakkomaksu”, joka ei ole virallinen termi. Sitä toistellaan kuitenkin ihastuneena, koska se kuulostaa niin dramaattiselta. Antaahan se sellaisen väärän mielikuvan, että kunta olisi syyllistynyt johonkin rikolliseen.

Tästä maksusta voi vapautua järjestämällä työttömille kuntouttavaa työtoimintaa. Maksusta vapautumisen lisäksi valtio maksaa kunnalle 10,09 euroa/päivä/kuntouttavassa työtoiminnasaa oleva. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei lain mukaan saa  korvata palkkatyönä tehtävää työtä, mutta siitä ei kunnissa ole koskaan piitattu. Kunnat teettävät ihan yleisesti palkattomana työnä suunnilleen kaikkea mahdollista yleisten alueiden ja kiinteistöjen hoitotyöstä ihmisten hoitotyöhön. Jos kunta haluaa leikkiä lainkuuliaista, niin se voi nöyryyttää työttömiä säilömällä heidät vaikkapa leikkimään levyraatia. Tämä ei ole vitsi, vaan näin eräässä kunnassa tehdään.

Kuntouttavan työtoiminnan on lain mukaan oltava sosiaalipalvelulain mukaista sosiaalityötä, mutta siitäkään ei piitata. Kunnissa aktiovintisuunnitelmia laativat sekalaisella koulutuspohjalla toimivat työvalmentajat ja jopa etuuskäsittelijät. Sosiaalityöstä ei ole tietoakaan silloin, kun työtön kutsutaan kunnanvirastoon allekirjoittamaan valmiiksi laadittu suunnitelma. Kuitenkin laki vaatii, että aktiovintisuunnitelma on tehtävä yhdessä ja että kuntouttava työtoiminta on viimesijaista sosiaalipalvelua. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 luvun 8 §:ssä on viime joulukuusta lähtien ollut 3 momentti, joka kunnissa on jäänyt tai jätetty huomaamatta:

Jos työ- ja elinkeinotoimisto, kunta ja henkilö yhdessä arvioivat, että henkilö ei työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön, aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä kuntouttava työtoiminta tai erityislakien mukaisesti sellaisia sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja, jotka parantavat henkilön työ- ja toimintakykyä.

Kun laista ei piitata ja valvontaviranomaisetkin sulkevat silmänsä, niin kunnathan säästävät työmarkkinatuen maksuosuuksissa, ansaitsevat kympin jokaisesta työtoiminnasta olevasta päivässä ja saavat lisäksi ilmaisen työntekijän. Tämä tulee lisääntymään ensi vuonna roimasti, kun kunnissa todetaan palkkatuetun työn tarjoamisen olevan mahdotonta ja työmarkkinatuen maksuosuuksen kasvavan huimasti. Seuratkaa syksyllä kuntapäättäjienne puheita, niin huomaatte minun olevan oikeassa. Älkää sitten antako höpinän työttömien aktivoinnista hämätä. Se on sitä stiiknafuuliaa, jolla on tarkoituskin hämätä. Tosiasiassa vain noin 1 % kuntouttavassa työtoiminnassa olevista työllistyy palkkatyömarkkinoille. Loput jatkavat saman palkattoman myllyn polkemista.

Eikä tämä vielä tähän jää. Olen varma siitä, että tämä hallitus tulee sallimaan kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen myös yrityksille. Yritysten suunnalta on jo kauan kuulunut vaatimuksia saada tasapuolisuuden nimissä palkattomia työntekijöitä. Ihmeesti sitä tekemätöntä työtä silloin löytyy, kun palkasta ei tarvitse puhua. Tai puhutaanhan siitä. Ihan yleisesti puhutaan jo nyt, että työttömyysetuus on oikeastaan palkkaa, jonka eteen pitää tehdä työtä.

Vielä toistaiseksi vakituisessa palkkatyössä olevat nukkuvat hurskasta unta ja havahtuvat välillä paheksumaan sohvalla kaljapullo kourassa laiskottelevia työttömiä, jotka pitää saada tekemään työtä työttömyysetuuden vastineeksi. Nämä paheksujat eivät tajua vieläkään, että ensin heidät itsensä tullaan korvaamaan palkattoman työn tekijällä ja sen jälkeen he päätyvät tekemään sitä palkatonta työtä itse.