Kolme myyttiä

Netissä törmää lähes päivittäin muutamiin sinnikkäästi eläviin juttuihin, joita ns. maahanmuuttokriittiset jaksavat linkittää jatkuvasti. En tiedä elävätkö he umpiossa, mutta yksikään oikaisu ei tunnu koskaan menevän perille. Ei mene tämäkään, mutta olenpahan ainakin koonnut nämä kolme urbaanitarinaa yhteen.

Ensimmäinen on Ylen vuodelta 2009 peräisin oleva juttu, jonka mukaan Suomi maksaa turvapaikanhakijoille EU-maista eniten rahaa käteen. Sen mukaan Suomesta turvapaikkaa hakeva kahden aikuisen ja kolmen 10-17-vuotiaan lapsen perhe saa kuukaudessa toimeentulotukea 1 277 euroa. Lisäksi perheen asuminen on ilmaista.

Turvapaikkaa hakeville ei myönnetä toimeentulotukea ollenkaan, vaan he saavat vastaanottorahaa. Se on  pienempi kuin toimeentulotuen perusosa ja siitä säädetään kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain 20 §:ssä näin:

Vastaanottorahan perusosa kuukautta kohti on:

1) yksin asuvalla ja yksinhuoltajalla 316,07 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 92,64 euroa;

2) muulla kuin 1 kohdassa tarkoitetulla 18 vuotta täyttäneellä 267,02 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 76,29 euroa;

3) perheensä kanssa asuvalla lapsella 201,63 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 59,94 euroa.

Summat voi tarkistaa täältä.

Vanhan uutisen esimerkkiperhe eli kaksi aikuista ja kolme lasta saa vastaanottorahaa seuraavasti:

Jos vastaanottokeskus ei tarjoa aterioita, niin vastaanottoraha on perheenpäälle 316,07 euroa, puolisolle 267,02 euroa ja jokaiselle lapselle 201,63 euroa eli yhteensä 1 187,98 euroa kuukaudessa. Jos keskus tarjoaa aterian, niin vastaanottoraha on 92,64 + 76,29 + 59,94 + 59,94+ 59,94 eli yhteensä 348,75 euroa.

Jos perhe asuu yhteistaloudessa, niin perheen pääkään ei saa 316,07 euroa, vaan avo-tai aviopuolisot tai vaikkapa samassa huoneessa asuvat sisarukset saavat kukin 267,02 euroa kuukaudessa.

Ylen virheellisestä uutisesta on kohta kuusi vuotta eivätkä turvapaikanhakijat saa vieläkään niin paljoa kuin jutussa väitetään.

Viime viikolla Tanska ilmoitti pudottavansa turvapaikanhakijoiden vastaanottorahan noin 800 euroon kuukaudessa. Tanska maksaa sen päätöksen jälkeenkin lähes kolminkertaisen summan Suomeen verrattuna.

Toinen sitkeä myytti on ns. Faizan tapaus, josta KKO antoi päätöksen vuonna 2009.

Siihen vetoavat eivät koskaan ole lukeneet tai ainakaan ymmärtäneet päätöstä, mutta sitäkin innokkaammin he lukevat ja jakavat asiasta suomi24:ssä käytyä ala-arvoista “keskustelua”.

KKO:n päätöksen sisältö kuuluu selkokielellä näin

Vuonna 1998 Faiza erehdytti viranomaisia vääriin tietoihin perustuvalla oleskelulupahakemuksella.

Oleskeluluvan perusteella hän oli oikeutettu hakemaan sosiaalietuuksia samalla tavalla kuin kuka tahansa pysyvästi maassa oleskeleva tai syntyperäinen henkilö. Hän haki ja sai yhdessä toisen henkilön kanssa sosiaalietuuksia ja toimeentulotukea.

Vuonna 2002 Faiza ilmoitti, että oleskeluluvan myöntämisen perusteena ollut avioliitto ei ollut todellinen. Syyttäjä vaati rangaistusta törkeästä petoksesta. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2004 Faizan sakkorangaistukseen rekisterimerkintärikoksesta. Hovioikeus pysytti päätöksen vuonna 2007.

KKO totesi yksiselitteisesti päätöksensä kohdassa 17, että myönnetyt sosiaalietuudet ja toimeentulotuki ovat määräytyneet kutakin etuutta ja tukimuotoa koskeneen, kyseiseen aikaan voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti. KKO keskittyi siihen, oliko virheellisten tietojen perusteella myönnetty oleskelulupa voimassa.

Lyhyesti sanoen KKO totesi, että vääriinkin tietoihin perustuva oleskelulupa oli voimassa ja sen perusteella Faizalla oli oikeus hakea ja saada sosiaalietuuksia samoin perustein kuin kenellä tahansa Suomessa laillisesti oleskelevalla tai täällä syntyneellä.

Luvan voimassaolo perustui siihen, että epäillyn rikoksen tekohetkellä Ulkomaalaislaissa ei ollut sellaista säännöstä, jonka mukaan virheellisten tietojen perusteella myönnetty oleskelulupa olisi mitätön tai voitaisiin peruuttaa. Laissa oli aukko, mutta lievemmän lain periaatteen mukaisesti rikosepäilyissä noudatetaan tekohetken lakia ellei myöhempi laki ole syytetylle edullisempi.

Laissa oleva aukko tukittiin vuonna 2007. Ulkomaalaislain 58 § 4 momentti korjattiin kuulumaan näin:

Määräaikainen tai pysyvä oleskelulupa taikka pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos oleskelulupaa haettaessa on tietoisesti annettu hakijan henkilöllisyyttä koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salattu sellainen seikka, joka olisi saattanut estää oleskeluluvan myöntämisen.

KKO ei siis käsitellyt ollenkaan myönnettyjä tukia, vaan totesi ne voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti myönnetyiksi. Mistään laista ei löydy sellaista säädöstä, jonka mukaan maahanmuuttajalle maksettaisiin tukea eri perusteiden mukaan kuin syntyperäiselle. Kuka tahansa olisi saanut vastaavassa elämäntilanteessa samat tuet.

Kolmas myytti koskee tietenkin niitä somalien jokaista lasta varten saamia lastenvaunuja. Se tarina on lähtöisin Jussi Halla-ahon hatusta ja hän kirjoitti sen ensimmäisen kerran Scriptaa edeltävään Vieraskirjaan tammikuussa 2006.

Idean Halla-aho oli saanut ilmeisesti tästä lehtikolumnista, jossa ei puhuta somaleista mitään eikä yksilöidä tapausta mitenkään:

Näin nämä tarinat syntyvät ja elävät omaa elämäänsä vielä vuosien kuluttua. Niistä on muodostunut joillekin ehdoton totuus, joka toistamalla ja taas toistamalla vahvistuu entisestään. He ovat uponneet mytologiaan kaulaansa myöten.

Maahanmuutosta on voitava keskustella, mutta käydään sitä keskustelua faktojen pohjalta. Ei alkujaan virheellisen pikku-uutisen, ymmärtämättä jääneen oikeustapauksen eikä johtavan “maahanmuuttokriitikon” vuosia sitten keksimän tarinan pohjalta.