Puhutaan sitten kustannuksista

– Ootko yhtään perehtynyt niihin rahamääriin mitä näihin turvapaikahakijoihin uppoaa? Ilmeisesti et, kun haluat elättää niitä meidän ottamalla velalla.

Näin sanotaan usein ja sanojana on yleensä sellainen, joka ei itse ole miettinyt niitä kustannuksia, mutta jankuttaa sitäkin hanakammin ns. maahanmuuttokriittisten hokemia.

Perehdytään sitten niihin rahamääriin. Eräs Fb-kaverini teki nopeasti suuntaa antavan laskelman turvapaikanhakijoiden kustannuksista.

Vuorokausi vastaanottokeskuksessa maksaa n. 40 euroa/henkilö. Vastaanottoraha yksin olevalle aikuiselle on noin 315 euroa/kuukausi, pariskunnan molemmille osapuolille 250 euroa ja lapselle 200 euroa. Summat ovat laskutoimituksen helpottamiseksi pyöristettyjä ja täsmälliset euromäärät löytyvät täältä.

Koska jatkuvasti toitotetun “totuuden” mukaan kaikki ovat yksinäisiä miehiä, niin kustannukset ovat noin 1 500 euroa kuukaudessa/henkilö. Kaikki kulut maksaa valtio eli veronmaksajat, joten useimmat lopettavat laskemisen tähän. Nythän on todistettu, että kalliiksi tulee.

Asialla on kuitenkin toinen puoli. Kuten Pentti Haanpää aikoinaan neuvoi, niin kannattaa kiertää sen kiven toisellekin puolelle ja katsoa miltä se siltä suunnalta näyttää.

Vastaanottokeskuksen perustaminen johonkin muuttotappioista kärsivään kuntaan tarkoittaa sitä, että valmiiksi tyhjät rakennukset vuokrataan vaikka SPR:n kautta valtiolle. Rakennusten omistaja, joka usein on kunta, saa  vuokratulot. Lisäksi keskusten henkilökunta palkataan lähialueilta, jolloin työttömyys laskee ja palkka tulee valtiolta.

Vastaanottoraha ja työntekijöiden palkat menevät käytännössä suoraan kulutukseen paikallisille kauppiaille. Jos vastaanottokeskuksessa olisi vaikka 300 asukasta, niin se tarkoittaisi n. 90 000 euron kassavirtaa paikalliseen elinkeinoelämään kuukaudessa ihan vain turvapaikanhakijoiden kulutuksen kautta.

Kaikki tämä on käytännössä tulonsiirtoa Helsingistä maakuntiin ja maakuntakeskuksista pieniin kuntiin eli aluepolitiikkaa puhtaimmillaan. Se tasaa maan eri alueiden taloudellisia eroja. Köyhät muuttotappiokunnat ovat muutenkin riippuvaisia valtion maksamista valtionosuuksista, joten ei tässä mitään uutta ole.

Jotain vastaanottokeskusten taloudellisista hyödyistä paikkakunnalle kertoo sekin, että yleensä ihan kaikki paikalliset kunnallispoliitikot puoluekantaan katsomatta kannattavat niitä tai ainakin ymmärtävät olla munaamatta itseään vastustamalla talouden piristysruisketta.

Jos maahan tupsahtaisi yllättäen niinkin utopistinen määrä kuin 100 000 turvapaikanhakijaa, niin se lohkaisisi 1,8 miljardia valtion budjetista. Hirveän suurelta näyttävä summa, mutta se on vain 3,3 % valtion koko budjetista. Käytännössä koko summa olisi rahan siirtämistä keskuksista syrjäseudulle. Samalla vähän elpyisi sekin syrjäseutujen Suomi, jonka näivettyminen on meille monille huolenaihe.

Muistetaan vielä sekin, että turvapaikanhakijan kustannusten ollessa 1 500 euroa kuukaudessa siitä menee vain viidennes itse turvapaikanhakijalle. Neljä viidesosaa menee kaikkeen muuhun eli tilavuokriin suomalaisille kunnille ja kiinteistönomistajille, pääosin suomalaisille työntekijöille sekä paikallisille yrityksille, joita vastaanottokeskukset työllistävät suoraan.

Miettikää nyt itse puhutaanko pelkästään turvapaikanhakijoiden aiheuttamista kustannuksista vai kokonaistaloudellisisista vaikutuksista. Valtion budjetti ei ole pelkkä tiettyihin menoeriin tarkoitettu luettelo, vaan sillä on myös yleistaloudellinen ja aluepoliittinen tarkoituksensa. Rahan on tarkoitus kiertää.

Päivitys 24.8. klo 19.35

Koska netin örkit näkyvät tänään olevan liikkeellä, niin muistutanpa blogin moderointilinjasta. Kaikki rasistiset tai muuten epäasialliset kommentit tullaan poistamaan eikä valitusoikeutta ole.