Laki, moraali ja Putkonen

– Sitten tapaus Immonen. Rikospoliisi totesi nopeasti, että Immosen Facebook-kirjoitus ei ollut rasistinen eikä uhkaa eikä solvaa ketään. Siis ei ole rasistinen eikä uhkaa eikä solvaa ketään.

Näin julisti Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen tänään ja vaati tällä perusteella puheiden lopettamista kansanedustaja Olli Immosen natsiyhteyksistä. Vaatimustaan hän tehosti lukemalla listan niiden henkilöiden nimiä, jotka ovat poliisin päätöksen jälkeenkin jatkaneet puhetta näistä Immosen yhteyksistä.

Putkonen on oikeassa, väärässä ja erittäin arveluttavalla tiellä.

Oikeassa hän on sanoessaan poliisin todenneen, että Immosen kirjoittelu ei uhannut eikä solvannut ketään. Kirjoittelu ei siis täyttänyt minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Sen sijaan poliisi ei todennut, että Immosen kirjoituksesta puuttui rasismi. Siihen poliisi ei ottanut eikä olisi voinut ottaakaan kantaa. Rasismi ei ole rikos, jos siihen ei sisälly mitään tietyn rikoksen tunnusmerkistöä, kuten vaikkapa kiihottamista kansanryhmää vastaan, kunnianloukkausta tai laitonta uhkausta.

Suomeksi sanottuna jokainen saa olla niin rasistinen kuin suinkin tohtii, mutta pitää varoa lipsahtamasta rikoksen puolelle. Rikoslaista löytyy koko liuta rikosnimikkeitä eivätkä useimmat osaa puheitaan varoa. Siksi en suosittele kenellekään rajojen testaamista ilman rikoslakiin perehtymistä.

Poliisi siis totesi, että kirjoituksissa ei ole rikosta. Rasismiin ja poliittiseen moraaliin poliisi ei ota mitään kantaa. Ne jäävät kokonaan poliitikon, kansalaisten ja median väliseksi asiaksi. Putkosen vaatimuksella lopettaa keskustelu ei ole mitään juridista pohjaa.

Sama pätee myös erittäin arveluttavaa moraalia osoittavaan nimilistaan. Tunnettujen poliittisten toimijoiden ja toimittajien nimien luetteleminen ei ole rikos. Se ei ole laittoman henkilörekisterin pitämistä, kuten oli Suomen Vastarintaliikkeen rekisteri satunnaisesti nettikirjoittelun ja muun toiminnan perusteella valikoiduista henkilöistä. Putkosen nimiluettelo oli vain pelkkä tunnettujen nimien luettelo.

Kokonaan toinen asia on syy näiden nimien luettelemiseen suorastaan tuomiota julistavan tuomarin äänellä. Sitä minä en voi tietää, mutta arvaan viestin olleen tarkoitettu puolueen kannattajille enemmän kuin kenellekään muulle. Monien kannattajien toimintatapoja jonkin verran tuntevana uskallan arvata, että lähivuorokausina näiden nimettyjen sähköposti täyttyy melkoisesta tavarasta. Sieltä sitten onkin helppo poimia rikoksiin syyllistyneet viestittelijät. Siinä vaiheessa ruvetaan miettimään Putkosen omaa mahdollista juridista ja ennen kaikkea moraalista vastuuta.

Saattoi mukana olla myös verhottua uhkailua, mutta se ei toimi kuin korkeintaan yllykkeenä jatkaa keskustelua. Suoraan sanottuna Putkosen paatoksellinen esiintyminen ylituomarina oli sen verran noloa, että ei kukaan oikeasti säikähdä moista “tuomiota”.

Putkonen sanoi, että tori ei ole tuomioistuin. Tiedoksi vain, että ei ole Perussuomalaisten puoluetoimistokaan.