Oletuksia, laskelmia ja elämää

Elämä ei ole numerollinen laskuesimerkki. Se on elämä.

Nämä Pentti Haanpään sanat tulevat hakematta mieleen, kun katsoo sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän eilen ihmisille asettamia hintalappuja.

Laitetaan siitä hinnasta vielä kuva:

Koko hinnoittelu perustuu oletuksiin ja arvioihin. Yhden henkilön kustannukseksi on otettu 13 200 euroa/vuosi ja se lienee ihan oikea lähtökohta. Siitä eteenpäin laskelma onkin pelkkää oletuksiin perustuvaa taloudellisen kauhukuvan maalailua.

Aluksi oletetaan, että turvapaikanhakijoita tulee paljon enemmän kuin ennustetaan, jopa 200 000 hakijaa vuodessa. Oletetaan, että he kaikki saavat oleskeluluvan. Oletetaan, ettei heistä kukaan tee koskaan mitään millään tavalla yhteiskunnalle hyödyllistä, vaan kaikki elävät pelkillä tuilla.

Oletetaan myös, että tuilla elämisen syy ei ole siinä, että oleskeluluvan saanut ei saa työtä, vaan siinä, että hän nyt on vain tuppautunut tänne varta vasten taloudelliseksi rasitteeksi. Oletetaan, ettei tätä verrata esimerkiksi siihen, paljonko kantasuomalainen tuilla elävä maksaa yhteiskunnalle tai paljonko kantasuomalainen on kuluttanut julkisia tukia ja palveluita ennen kasvamistaan työkykyiseksi. Oletetaan, että tätä ei verrata vaikkapa siihen, kuinka paljon Hanna Mäntylä on elämänsä aikana tullut maksamaan yhteiskunnalle ja maksaa edelleen.

Oletetaan, että oleskeluluvan saaneet eivät koskaan työllisty, vaan tämä kustannus on pysyvä erä joka vuosi julkisen sektorin budjetissa.  Oletetaan, että raha ei kierrä kansantaloudessa, vaan se katoaa johonkin mustaan aukkoon päädyttyään oleskeluluvan saaneille.  Oletetaan siis, että he eivät koskaan osta mitään, vaan elävät koko ajan yhteiskunnan ruokittavina, majoitettavina ja vaatetettavina, vuodesta toiseen.

Sitten oletetaan, että tämä raha on pois minulta ja sinulta, meiltä kaikilta veronmaksajila ja niiltäkin, jotka eivät maksa veroa. Yhteiskunnan rahat ovat meidän omia rahojamme, joita meidän on saatava käyttää niin kuin haluamme.  Loppuhuipentumana oletetaan, että tällä tavalla julkiseen budjettiin kertyy yli 2,6 miljardin euron pysyvä vuosittainen kustannus ja että tämä kertoo turvapaikanhakijoista kaiken oleellisen.

Näiden olettamuksien päälle Mäntylä kysyy onko oikein tehdä hintalappu:

– Onko oikein tehdä hintalappu? Se on pakko. Emme voi olla sinisilmäisiä. Voi kuulostaa epäinhimilliseltä ja kylmältä, mutta hintalappu tehdään myös kaikille suomalaisille.

Nytpä voittekin ruveta laskemaan kuinka kalliiksi itse olette tulleet yhteiskunnalle äitiysneuvolasta tähän päivään ja oletteko varmasti tuottaneet yhteiskunnalle takaisin teihin satsatut menot. Monet ovat, monet eivät. Laskeminen voi kuulostaa epäihimilliseltä ja kylmältä, mutta hallituksemme ei ole sinisilmäinen.

Laskelman jälkeen voitte ruveta miettimään alkuun siteeraamaani Haanpään mietettä. Onko teidän elämänne plussan puolelle päätyvä laskuesimerkki vai onko se ihan kokonainen ihmiselämä iloineen ja suruineen?

Hallituksen toiminta saa lainaamaan Haanpäätä lisääkin:

Jos ihminen sinua oikein tympäisee, niin ajattele, että maa siinä vain otti hetkeksi tuon muodon, liikkui, teki sitä ja tätä, mutta se on pian ohimenevää.

Kiitos Fb-kaverilleni Marko Gylénille näiden oletusten listaamisesta.