Kansa ja edustajat

On vanha totuus, että kaksilla rattailla voi ajaa vain aikansa. Kun rattaat rupeavat erkanemaan toisistaan, niin on hypättävä vain toisten kyytiin tai haarat repeävät.

Perussuomalaisten suurin ongelma tiivistyy hyvin tässä eilisestä Jotain rajaa! -mielenosoituksesta otetussa kuvassa. Kuva on otettu puolueen oman lehden Suomen Uutisten jutun videonauhasta:

Hallituspuolueen europarlamentaarikko Jussi Halla-aho oli siis pääpuhujana tilaisuudessa, jossa vastustettiin hallituksen pakolaispolitiikkaa. Pääministerin ja valtiovarainministerin kuvilla koristelluista iskulauseista päätelleen tilaisuudessa vastustettiin myös heitä eli muita hallituspuolueita. Vai miten pitäisi tulkita sipissä oleminen ja stupidon pysäyttäminen?

Halla-ahon puheen sisällöllä ei nyt ole merkitystä ja sen voitte halutessanne kuunnella itse. Nyt puhutaan perussuomalaisten ajautumisesta mahdottomaan tilanteeseen.

Viime päivinä puolueen kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on saanut puheenjohtaja Timo Soinia uhmaavaan listaansa paljon nimiä. Soini kertoi eilen kysyneensä puolueen eduskuntaryhmältä mitä mieltä siellä ollaan tästä Tynkkysen toiminnasta ja kaikki Vesa-Matti Saarakkalaa lukuunottamatta olivat puheenjohtajan kanssa samaa mieltä. Sanomattakin on selvää, että puolueen ministerit tukevat puheenjohtajaa. Hallituksesta ei erota.

Se kuuluisa ja tietävä kansa tuntuu kuitenkin olevan eri mieltä. Ei edes pelkkä torikansa, vaan myös puolueen aktiiviset paikallistason toimijat, joista hyvänä esimerkkinä on vaikkapa Pirkanmaan piirisiheeri Terhi Kiemunki. Sen tavallisen kansan pettymystä on saanut lukea muutaman kuukauden ajan vaikkapa Perussuomalaisten viralliselta Fb-sivulta.

Puheenjohtaja Soini pysyy kuitenkin tiukkana. Puoluetta ei johdeta toreilta eikä edes kolmannen varapuheenjohtajan paikalta, vaan hän johtaa sitä itse. Kansa on vaaleissa antanut vallan ja sitä valtaa käytetään nyt, sanoipa kansa mitä tahansa. Jytkyn aineksiksi kelvannut kansa saa nyt luvan pitää turpansa kiinni. Nyt johdetaan.

Ei tällainen tilanne voi kestää kauan. Puolue on menettänyt omien äänestäjiensä luottamuksen, mutta puheenjohtaja ei halua kuunnella heitä ollenkaan. Jossain vaiheessa täytyy kuitenkin valita kumpi saa mennä, kansa vai johtaja. Demokratiassa yleensä väistyy puoluejohtaja, mutta tässä tapauksessa en ole asiasta ollenkaan varma.

Se on kuitenkin selvää, että tulipalo kytee koko ajan. Se kytee jopa kansaedustajien mielissä. He vain eivät uskalla uhmata puheenjohtajaa, vaikka mieli kuinka tekisi. Kun ja jos Soini taipuu, niin sitten tietysti kaikki kansanedustajat sanovat olleensa koko ajan sitä mieltä, että näin olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Jälkiviisaus on tunnetusti imelin viisauden laji.

Koskaan ennen eivat kansa ja kansan valtaan äänestämät päättäjät liene erkaantuneet toisistaan yhtä nopeasti. Kansa ei loputtomiin usko sitä miellyttämässä piipahtavaa europarlamentaarikkoa tai kansanedustajia, jos nämä sitten kuitenkin toimivat eri tavalla kuin torilla puhuvat.

En nyt viitsi sanoa mitään tilatun saamisesta tai herrojen kanssa marjaan lähdöstä. Ymmärsitte jo.