Majesteettirikos

Diktaattoreilla on aina ollut tapana järjestää näytösoikeudenkäyntejä, joissa väärinajattelijat tuomitaan tekaistun syytteen perustella, mutta muodollisesti lain kirjainta noudatten. Syyteylle annetaan mahdollisuus katua pahoja tekojaan julkisesti ennen ennalta määrätyn tuomion julistamista.

Perussuomalaiset r.p. pisti vielä paremmaksi ja erotti oman varapuheenjohtajansa Sebastian Tynkkysen  puoluehallituksen päätöksellä ja ilmoittamalla hänelle päätöksestä sähköpostitse.

Puolueen teettämän oikeudellisen selvityksen mukaan Tynkkynen on “mitä ilmeisimmin rikkonut henkilörekisterilakia ja levitellyt yksityiselämän suojan piiriin kuuluvia tietoja. Toiminnalla on puoluehallituksen mukaan loukattu puolueen jäsenten sekä mahdollisesti muiden kansalaisten lailla turvattuja oikeuksia. Tynkkysen vastuullinen asema puolueessa huomioiden menettely on puoluehallituksen mukaan erityisen moitittavaa.”(Suomen Uutiset 26.10.2015)

En tiedä kuka tuon ns. oikeudellisen selvityksen on tehnyt, mutta tuskin ainakaan kukaan juristi. Selvitys ontuu juridisesti molemmilla jaloillaan ja sen perusteella puoluehallitus on toiminut esitutkintaviranomaisena, syyttäjänä ja tuomioistuimena. Syytetty sai sentään antaa kirjallisen vastineen, mutta muuten hänelle ei annettu mahdollisuutta puolustautua.

Selvityksen mukaan Tynkkynen on mitä ilmeisimmin rikkonut henkilörekisterilakia ja levitellyt yksityiselämän suojan piiriin kuuluvia tietoja keräämällä verkkolomakkeella nimiä ja julkaissut nämä nimet verkossa kysymättä allekirjoittajien suostumusta.

Tynkkysen siis epäillään rikkoneen peräti kahta eri lakia eli henkilötietolakia (henkilörekisterilakia ei sillä nimellä ole olemassakaan) ja rikoslakia. Henkilötietolain 10 luvun 48 §:ssä kerrotaan, että lain rikkomisen rangaistussäädökset löytyvät rikoslain 38 luvusta ja rikoslain 24 luvn 8 § säätää erikseen rangaistavaksi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen.

Jos puoluehallitus epäilee Tynkkysen syyllistyneen kahteen eri rikokseen, niin asiasta olisi pitänyt tehdä esitutkintapyyntö poliisille.  Näin ei kuitenkaan tehty, vaan puoluehallitus otti itselleen poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen roolin. Jos puoluehallitus olisi halunnut hoitaa asian vähemmän räikeästi, niin se olisi voinut erottaa Tynkkysen ihan puolueen omien sääntöjen perusteella.

Puolueen sääntöjen 7 §:n mukaan puoluehallitus voi erottaa jäsenen, jos tämä on menettelyllään puolueessa tai sen ulkopuolella vahingoittanut puoluetta. Jos olisi toimittu tämän mukaan, niin ainakin toimivalta olisi ollut selvä ja sääntöjen tulkinta puoluehallituksen toimivaltaan kuuluva asia. Nyt Tynkkynen erotettiin rikollisena, vaikka poliisi ei ole tutkinut häntä rikoksesta epäiltynä eikä tuomioistuin tuominnut syyllisenä.

Puolueessa suhtaudutaan lakiin ja moraaliin joustavasti. Kansanryhmää vastaan kiihottamisesta KKO:ssa tuomittu Jussi Halla-aho ei ollut lähelläkään erottamista, mutta Tynkkynen erotettiin noin vain, perstuntumalla. Moraalivertailuna tyydyn vain viittaamaan Olli Immosen kesälliseen toimintaan, jonka seurauksena hän kohta palaa takaisin puolueen eduskuntaryhmään huolella harjattuna ja olalle taputeltuna.

Kaikkihan me tiedämme, että Tynkkysen todellinen erottamisen syy oli majesteettirikos. Sitä ei löydy rikoslaista eikä Perussuomalaisten säännöistä, mutta se istuu puolueen ajattelussa suurimpana mahdollisena rikoksena. Puheenjohtajaa vastaan ei pullikoida.

Aika kammottava ajatus, että näin selkeästi demokraattisia arvoja vastustava ja lain omiin käsiinsä ottava puolue on hallituksessa ja sen puheenjohtaja istuu ulkoministerinä. Seuraavaksi puolue varmaan rupeaa tuomitsemaan myös puolueeseen kuulumattomia.

Tai mitä minä höpötän, sehän tekee niin jo täyttä päätä.

Toimittaja Tuomas Muraja kirjoitti Suomen Kuvalehteen analyysin puolueesta ja sen seurauksena itse puheenjohtaja tuomitsi hänet mambojamboa kirjoittavaksi elististiseksi anarkorasistiksi. Puolueen jäsenet ja kannattajat ovat kuulemani mukaan viime yönä aloittaneet tuomion täytäntöönpanon nettiuhkauksilla.