Laulujen lunnaat

”Nehän oli vain kirjoituksia!” työntekijä vastasi HS:lle puhelimitse tiistaina kirjoituksistaan ja niistä syntyneestä kohusta.

”Mä saan ryhmään kirjoittaa mitä mä haluan. Niin moni muukin tuolla kirjoittaa mitä vaan”, hän sanoi.

Näin vilpittömän hämmästynyt oli oman nettikirjoittelunsa seurauksista Tikkurilan seurakunnan hyllyttämä työntekijä. Eilen illalla hän uhosi Facebook-ryhmässä Rajat kiinni sylkevänsä maahanmuuttajien puuroon ja polttavansa kirkon näiden iltahartauden aikana. Ryhmän samanhenkiset yllyttivät häntä kovasti, kommentoivat hymiöin ja kehuivat vuolaasti hänen rohkeuttaan.

Nyt sitten ollaan tyrmistyneitä, kun omista sanoistaan voi joutua vastuuseen.

Tämä onneton nainen oli langennut netissä nykyisin vallitsevaan joukkoharhaan, jonka mukaan sananvapauden nimissä saa seuraamuksitta sanoa ihan mitä tahansa. Tätä harhaa pidetään yllä erityisesti ns. maahanmuuttokriittisten joukosssa.

Yleensä vedotaan YK:n ihmisoikeussopimuksen 19 artiklaan, joka sanoo näin:

Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artkla sanoo asiasta näin:

Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Oikeutta voidaan rajoittaa kansallisella lainsäädännöllä.

EIT:n tulkinta tästä artiklasta tunnetaan myös hyvin:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Suomen perustuslain 12 §:ssä säädetään näin:

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Tähän asti nämä säädökset tunnetaan melko hyvin, mutta tuo perustuslain pykälä luetaan aina huonosti. Siinä sanotaan ihan selvästi, että sananvapautta ei kukaan estä ennakolta. Mitä tahansa saa siis sanoa ihan vapaasti ilman ennakkosensuuria, mutta ne seuraukset voivat tulla jälkikäteen. Niistä on säädetty ihan perustuslain kertomalla tavalla rikoslaissa.

Sieltä sitten löytyykin kaikenlaista seuraamusta. Kriminalisoitua on vaikkapa rikokseen yllyttäminen, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus ja laiton uhkaus. On siellä paljon muutakin sellaista, johon kannattaisi tutustua ennen kuin kirjoittaa sananvapauden nimissä niitä kaikkein sairaimpia fantasioitaan.

Yhteistä näille kaikille kriminalisoinneille on, että ne on tehty perustuslain oikeutuksella. Ne ovat juuri niitä seuraamuksia, joista kenenkään ennakolta estämättä ihan tolkuttomia kirjoittava saattaa päästä osalliseksi.

Se kaikkein suurin hämmästys näille sananvapauden sankareille näyttää kuitenkin aina tulevan siitä,  että seuraamuksia saanut jää yksin. Kaikki samanhenkiset kannustajat luikkivat tiehensä ja korkeintaan murisevat jotain odotettavissa olevasta kansannoususta ja suvakkien rankaisemisesta. Mitään konkreettista apua heiltä ei saa eivätkä pääkiihottajat eli MV:n Ilja Janitskin tai muutamat kansanedustajat ja yksi euroedustaja tule pitelemään kädestä. Ei heitä kiinnosta, koska heidän ainoa motiivinsa on vain hyötyä itse narrattaviensa kustannuksella.

Olen sanonut ennenkin ja sanon taas, että ajatteleminen ennen kirjoittamista ei ole sensuuria. Laulujen lunnaat voivat tulla kalliiksi.