Kokoontumisvapautta ja ahdistelua
Pakkanen lienee hyydyttänyt sekä katupartioijat että kaduilla naisia ahdistelevat, joten nyt käydään kiivasta keskustelua netissä. Kerrataanpa vähän:
Ensin oikeusministeri Jari Lindström ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen puolustivat katupartioita vedoten perustuslain takaamaan kokoontumis- ja liikkumisvapauteen. Sen jälkeen ainakin sisäministeri Petteri Orpo, sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg, presidentti Tarja Halonen ja Helsingin poliisipäällikkö Lasse Aapio ovat selkeästi sanoneet, että mitään katupartioita ei tarvita. Yleisen järjestyksen ylläpito kuuluu vain poliisille ja tehtäviin varta vasten palkatuille muille ammattilaisille.
Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho otti vaihteeksi tiukan laillisen kannan ja epäili kansliapäällikkö Nergin jopa ylittäneen toimivaltansa. Tähän astihan Halla-aholle laki on ollut vain muutamien tuomareiden mielipide muiden joukossa, mutta nyt on tiukempi linja:
Miten se menee, onko katupartioilla perustuslain mukainen oikeus liikkua kaduilla yhteen kokoontuneina?
Tietysti on, mutta heillä ei ole mitään oikeutta julistautua järjestyksen ylläpitäjiksi. Lindström, Kolehmainen ja Halla-aho unohtavat yhden keskeisen oikeusperiaatteen. Mikään lain säädös, edes perustuslain, ei ole tarkoitettu mahdollistamaan tai peräti suojelemaan potentiaalisia laittomuuksia. Soldiers of Odin -järjestön kemiläinen johtaja tunnustaa julkisesti kansallissosialismia ja hänellä on rankka rikostausta. Kaikki kolme haastateltua Joensuun alajaoston johtomiestä on tuomittu useista rikoksista. Järjestö on selkeästi julistanut tarkkailevansa nimenomaan maahanmuuttajia.
Tältä pohjalta poliisilla on syytä epäillä partioiden vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, joten miehet saavat kyllä kävellä porukalla ihan rauhassa, mutta poliisi tarkkailee heitä. Kyse on mahdollisten rikosten ennaltaehkäisystä, joka on yksi poliisin päätehtäviä. Parhaiten tämän asian kertoi Itä-Suomen poliisi:
Eilen ihmeteltiin yleisesti mistä rinnakkaistodellisuudesta Helsingin apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäki on putkahtanut. Hän kertoi brittiläiselle The Telegraph-lehdelle naisten ahdistelun olevan ihan uusi rikollisuuden muoto ja piti väitteestään sinnikkästi kiinni.
Onhan Koskimäki sikäli oikeassa, että seksuaalinen ahdistelu on uusi rikosnimike. Se otetiin rikoslakiin vasta vuonna 2014 ja lain 20 luvun 5a § sanoo siitä näin:
Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Seksuaalinen ahdistelu on siis rikoksena uusi, mutta tekona vanhaa perua. Siitähän kerrotaan jo Kalevalassa ja Akseli Gallén-Kallela on maalannut siitä mahtavan triptyykin:
Kaljakuppilassa sitä on ennenkin aloitettu nämä “jutskat”. Eräs kuuluisa hönöjengi muistetaan (ne jotka ovat olleet koulussa hereillä, muistavat) “Kristalliyönä” . Siitä alkoivat aktiiviset, häpeämättömät vainot ihmisryhmiä kohtaan Sanon tarkoituksella ihmisryhmiä, sillä juutalaiset eivät ole ainoa ryhmä joka kärsi ja kuoli keskitysleireillä.
Sitä olen pelännytkin, että muuta ei ole tehtävissä kuin seurata ja muistuttaa soo-soo-poikia siitä, että heillä ei ole mitään ylimääräisiä valtuuksia mihinkään. Jos he toimivat kuten ovat väittäneet, tasapuolisesti mahdollisia rikoksia tarkkaillen, niistä poliisille ilmoittaen ja pelkällä läsnäolollaan katukuvaa rauhoittaen, mikäs sen hienompaa. Suuri on kuitenkin ristiriita heidän (muka) vain keskenään omissa ryhmissään jakamien tekstien ja heidän julkisuuteen tarkoittamiensa puheiden välillä.