Silmät ja rajat kiinni
Presidentti Sauli Niinistön valtiopäivien avajaisissa pitämää puhetta ei kuulemma saanut eikä edes voinut tulkita siten, että Niinistö olisi esittänyt irtautumista kansainvälisistä pakolaissopimuksista. Kun jotkut väittivät puhetta kuitenkin juuri näin tulkittavan, niin heille närkästyttiin. Ei kansa niin hölmöä ole.
Ehkä kansa ei olekaan, mutta jotkut kansanedustajat ovat. Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari tulkitsi puheen täsmälleen pahimpien epäilyjen mukaisesti. Hän teki kirjallisen kysymyksen, joka kuuluu näin:
Olisiko Suomen jo aika luopua turvapaikanhakuoikeudesta, koska sitä ei ole tarkoitettu kymmeniin- tai satoihintuhansiin maahantulijoihin sovellettavaksi?
Perusteluksi hän esittää otteita Niinistön puheista.
Huhtasaari ei selvästikään ole miettinyt mistä kaikista sopimuksista ja Suomen lainsäädännön kohdista hän haluaisi Suomen luopuvan. Listataanpa aamun sanomalehti Karjalaisen artikkelia siteeraten.
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vuodelta 1948 antaa jokaiselle kotimaassaan vainon kohteeksi joutuneelle oikeuden hakea ja saada suojelua toisessa maassa.
YK:n pakolaissopimus eli Geneven sopimus vuodelta 1951 kieltää palauttamasta pakolaista alueelle, jossa häntä uhkaa vaino rodun, uskonnon, kansallisuuden, yhteiskunnallisen aseman tai poliittisen mielipiteen vuoksi.
Euroopan ihmisoikeussopimus vuodelta 1951 suojaa ihmisoikeuksia yleisesti ja kieltää palauttamasta pakolaista maahan, jossa hän voi joutua kidutetuksi.
YK:n kidutuksen vastainen yleissopimus vuodelta 1984 kieltää kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun ja oikeuttaa valittamaan YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan, jos jäsenvaltio on palauttamassa pakolaista alueelle, jossa hän on vaarassa joutua kidutetuksi.
YK:n lapsen oikeuksien sopimusta vuodelta 1989 sovelletaan alaikäisiin turvapaikanhakijoihin ja se oikeuttaa lapset saamaan erityistä suojelua.
Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
Suomen turvapaikkajärjestelmä perustuu EU:n velvoittavaan lainsäädäntöön. Direktiiveissä määritellään oikeus kansainväliseen suojeluun, miten suojelun tarve arvioidaan ja miten turvapaikanhakijaa on kohdeltava menettelyn aikana. Tärkein direktiivi on Dublin-asetus joka määrittee hakemuksen käsittelevän jäsenmaan. Vastoin yleistä harhaluuloa käsittelymaa ei välttämättä ole se ensimmäinen maa, jonka kamaralle turvapaikanhakija jalkansa astuu. Dublin-asetuksen virhetulkinnoista voitte lukea täältä.
EU:n direktiivit on harmonisoitu osaksi Suomen lainsäädäntöä eli ne ovat voimassa sellaisenaan lakina.
Huhtasaaren mukaan nämä kaikki pitäisi siis heittää kerralla romukoppaan. Sitä hänen kysymyksensä sisältämä ajatus tarkoittaa. Olisiko Suomen jo aika luopua turvapaikanhakuoikeudesta?
Tai sitten hän ajattelee lapsellisesti, että kun ketään ei päästetä maahan, niin yksikään noista sopimuksista ja lainkohdista ei tule sovellettavaksi. Kun ovi on lukossa, niin kukaan ei pääse sisään pyytämään turvapaikkaa eikä ongelmaa ole.
Tällä tasolla kansanedustajan ajatukset siis pyörivät ja jokainen voi ihan itse miettiä ajatusten toteuttamiskelpoisuutta. Että ollaanko osa muuta maailmaa vai suljetaanko rajat, ovet ja ikkunat ja turataan ihan vain keskenämme kuvitelleen, että paha maailma pysyy kyllä poissa ovet lukitsemalla ja silmät sulkemalla.
Lapsen voisi kuvitella ajattelevan näin, mutta ei aikuisen kansanedustajan.
***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole sovittu nimimerkin käytöstä. Nimikään ei takaa kommentin näkyvyyttä.
Rajat kiinni mielipiteen esittäjä ei muista, että jos näin olisi, niin myöskään Suomesta ei kukaan lähtisi mihinkään. Siinähän sitten myisimme toinen toisille huopatossuja päreen valossa ja lähiseutumatkailu kukoistaisi. Rajat kiinni ajattelijalla on pupujussin perspektiivi: pistetään pää pensaaseen ja ollaan suojassa pahalta maailmalta. Mitä nyt ajetaan välillä vaimo ja lapset lumihankeen. Suomessahan perheväkivalta on pitkät perinteet.
siis perheväkivallalla, pääsi lipsahtamaan näppäilyvirhepaholainen
Siis Dublinin sopimuksen kohta, käsittelevän maan on selvitettävä reitti mitä turvapaikan hakija on käyttänyt, tullessaan useamman jäsenvaltion kautta maahan ,josta hakee turvapaikkaa. Palautuksen ehtona. Mitään velvollisuutta tulijalla ,ei ole olla rehellinen, eikä muutenkaan kertoa omaehtoisesti reittiään ? Elikkä koko oleskelu perustuu usein valheille, joten olisi helppo selvittää monenkin reitti, puhelimesta, ja Facebookin päivityksistä. Niin ei ole varmaan koskaan tehty? Pitäisi tehdä. Saksassa monia kuukausia asunut lähtee Ruotsiin ja Suomeen, jolloin hänet pitäisi voida palauttaa lähtömaahansa heti. Muutenkin turvapaikan ehtona pitäisi olla sopimuksen hengen mukainen ehdottoman rehellisyyden vaatimus, jos hakija on valehdellut tai hävittänyt papereitaan ja asia selviää myöhemmin, se pitäisi olla turvapaikan menetyksen syy.
Olen miettinyt ihan samaa. Jos tosiaan laitettaisiin rajat kiinni, niin sitten ei kukaan lentelisi Thaikkuihin tai minnekään muuallekaan, samaten heitettäisiin hyvästit banaaneille ja muulle humpuukille. Oltais vaan omassa pierunhajussamme, järsittäisiin koko talvi jäistä lanttua. Ja oltais tosi onnellisia.
Nämä aiemmat sopimukset on laadittu nimenomaan sotatilaa silmällä pitäen, siitä johtuen ja sodan vuoksi maastaan pakoon lähteviä varten. Siihen pointtiin ei siis voi vedota, että sopimusten olisi ollut jokin muu kuin vaino, uhka hengelle ja terveydelle kotimaassa. Mikään ei ole Lauralle liian härskiä ääntenkalastuksessa. Suomen kansanedustajille pitää laatia älykkyysosamääräraja-vaatimus, jonka ylittävät saavat olla ehdokkaina. Ihan vain siksi, että tämä Laura-typy saattaa blondeimmatkin plontit häpeämään ja värjäämään hiuksiaan. Hän todentaa omassa toiminnassaan tehokkaasti sitä, että tyhmyyttä ei tarvitse teeskennellä.
Totta, tyhmyyttä ei tarvitse teeskennellä – se tulee toisilta ihan luonnostaan.
Ja nykyään sitä ei enää tarvitse edes yrittää peitellä, Huhtasaaren ja monen muunkin kohdalla sitä jopa ihaillaan ja mitä suurimmat törkeydet ja typeryydet koetaan erittäin kannatettaviksi tavoitteiksi.