Syntymässä säikähtäneet
– Haemme hyviä tyyppejä ensi keskiviikon A2 Turvattomuus-iltaan Tampereelle yleisöksi. Voisitko kuvitella, että olisit mukana?
Näin minulta kysyttiin tänään sähköpostitse ja vastaukseni oli lyhyt: En voisi kuvitella. Syitä on kaksi ja ensimmäinen syy on se, että en koe pienintäkään tarvetta näyttää pärstääni televisossa.
Toinen syy vaatii pitemmän selityksen. Olen muutaman tällaisen teemaillan katsonut ja kokenut konseptin tavattoman ärsyttäviksi. Studioon on koottu ikään kuin kaksi eri joukkuetta huutamaan toistensa päälle ja juontajat yrittävät turhaan saada poukkoilevaan keskusteluun tolkkua. Tarkoituksena ei näytä koskaan olevan varsinainen dialogi, vaan ihan puhdas kärjistäminen ja vastakkainasettelun korostaminen. Kiperistä ajankohtaisista ongelmista tehdään verbaalista gladiaattoriviihdettä.
Samanlainen ajatus näyttää olevan nytkin, jos Ylen iltaa koskevasta uutisesta jotain voi päätellä.
Todennäköisesti studioon halutaan koota turvapaikanhakijoiden kaikkinaista kelvottomuutta kauhistelevien, rajojen sulkemista vaativien ja pelkojaan kipuilevien vastapainoksi ns. suvaitsevaistoa tai peräti kuvitteellista äärisuvaitsevaistoa. Näin kuviteltua keskitietä astelevat tolkun ihmiset pääsisivät kotonaan kauhistelemaan ääripäiden välistä rähinää.
Minulla on parempi ehdotus. Koska mitään äärisuvaitsevaistoa ei ole, niin kannattaisi koota yhteen turvattomuuden lietsomisella rahastavia ja heihin uskovia. Heitähän tästä maasta löytyy pilvin pimein. Mukaan voisi aluksi kutsua muutaman rajoja kiinni vaativan kiintiöpersun, joita ilman ei nykyään voi tehdä yhtään ajankohtaisohjelmaa. Heidän pitää ehdottomasti olla kansanedustajia parlamentaarisen arvovallan saamiseksi mukaan. Ehdotan Laura Huhtasaarta, joka viihtyy hyvin kameroiden edessä eikä kavahda osallistumista edes natsitervehdyksin höystettyyn tilaisuuteen.
Joukkoa ruvetaan täydentämään marginaalisen Finnish Defence Leaguen edustajilla, jotta heidänkin huomattaisiin olevan yhä olemassa. Äärikansallismielistä Suomen Sisua voisi edustaa joku piiripäällikkö, kuten vaikkapa se Jumalaa vastaaottokeskukseksi aiotun rakennuksen tuhopoltosta kiittänyt.
Itseoikeutettuja vieraita ovat tietenkin Soldiers of Odinin edustajat, jos joku heistä suostuu olemaan naama päin kameraa. Jos ei suostu, niin katselkoon kansa hänen takinselkämystään, jota nämä kaverit muutenkin mieluuummin esittelevät.
Rajat kiinni-liikkeestä on tietenkin saatava mukaan kansanjohjajaksi itsensä julistanut Susanna Kaukinen, jota ryhmän Fb-sivulla näköjään jo huudetaan väkivaltaisen eduskunnan valtauksen johtajaksi. Aisaparikseen hän voisi ottaa vaikkapa joutomies Junes Lokan, joka pyörii kaikissa liikkeen tilaisuuksissa filmaamassa lähinnä itseään.
MV:n julkaisija Ilja Janitskinia ei tietenkään saada ohjelmaa varten Suomeen, mutta häneltä voinee pyytää videotervehdyksen. MV:n lukijoita sen sijaan löytyy ja MV:n sivuilta voisi poimia puolenkymmentä rääväsuisinta kommentaattoria puhumaan suvakkihuorien raiskaamisesta hyvänä maahanmuuton vastustamiskeinona.
Yleisöksi voisi sitten kerätä sekalaisia maahanmuuttajien pelkääjiä sosiaalisesta mediasta. Heitä löytyy hakematta satoja. On verhojen takaa tielle kauhuissaan kurkkijoita ja lapsensa uimahallikäynnit kieltäviä. Löytyy varmasti niitäkin, joiden kotipaikkakunnalla ei asu yhtään ulkomaalaista, mutta jotka silti aseistautuvat jopa ulkohuussireissuaan varten.
Kerrankin olisi koolla todellinen ja ainoa ääripää ja näin tämä Ylen mokutusta ja viherpunikkitoimittajia vihaava joukko saataisiin suopeammaksi myös Yle-verolle.
Tämä joukko tuo mieleen Eino Leinon runon Tumma syntymässä säikähtäneen pojan, joka näki ympärillään niin paljon kauhuja, että ei kyennyt mihinkään työhön.
“Kolkkoja kotona näin ma,
kamalampia kylässä!
Veräjällä Vento seisoi,
Vennon poika portahalla,
loukossa Vahinko vaani,
Kouko kohtasi ovella.”
Runon poika oppi kohtaamaan pelkonsa ja elämään hyödyllisesti. Nämä äärioikeistolaiset syntymässä säikähtäneet tekevät toisin. He hellivät pelkojaan ja osa on tehnyt niistä itselleen rahakkaan ammatin. Vielä useammat yrittävät.
Nämä teemaillat eivät tee muuta kuin vahvistavat toimittajan osallistujavalinnoilla etukäteen luomaa kuvaa eri ääripäistä. En ole noita itse asiassa vuosiin katsonut, mutta eikös siellä jopa istuteta vieraat vastakkaisiin katsomoihin siten, että syntyy mielikuva paitsi kahdesta ääripäästä, myös “puolueettomasta” toimittajasta siinä välissä rauhoittelemassa riitelyä. Lopputulemaksi jää, että eri sortin “kriitikot”, oli heidän vainoharhansa kohde sitten maahanmuuttajat, rokotukset tai mikä tahansa, saavat propagandansa kuuluville ja vieläpä asiaohjelman näköisessä formaatissa.
Olen hyvin lähellä ryhtymistä Yle-kriittiseksi. Luin tästä hankkeesta aamulla Ylen sivulta ja hämmästelin suuresti. Kiitos ruumiinavauksesta, Saku!