Arkkipiispa ja hallituspuolue

Kun arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi kirkon varautuvan kielteisen turvapaikkapäätöksen saavien suojeluun, niin tämä kirkon perussanoman mukainen lausunto avasi ainakin kuvaannollisesti helvetin portit. Sosiaalinen media kiehui ja taas erottiin kirkosta sankoin joukoin. Perusteluista ehkä kummallisin on väite, joka mukaan arkkipiispa käänsi omalle uskonnolleen selän.

En tiedä mitä nykyisin koulussa ja rippikoulussa opetetaan, mutta ilmeisesti ainakaan kertomus laupiaasta samarialaisesta ei ole kansalle tuttu.

Ei se näytä olevan tuttu Perussuomalaisillekaan, vaikka puolueen johtaja syvästi uskonnollinen onkin. Puolueen virallisella Fb-sivulla julkaistiin arkkipiispan uskonoppia vastustava päivitys:

Kommentointi oli sitä luokkaa, että hallituspuolue saa hävetä sekä kannattajiaan että itseään. Arkkipiispalle tarjottiin mm. piispa Henrikin kohtaloa.

Ehkä puolueen Fb-sivun moderoinnista vastaavat ovat yhtä tietämättömiä piispa Henrikin legendasta kuin Raamatustakin. Tai ehkä tämäkin on oire kannatustaan menettävän puolueen epätoivoisesta tarttumisesta ainoaan asiaan, jolla syötyjen vaalilupausten jälkeen voi vedota hupenevaan kannattajakuntaan.

Kyllähän puoluepolitiikassa ennenkin on hyökätty kirkkoa vastaan, mutta ensimmäistä kertaa minun muistini aikaan asialla on oikeistopuolue, jota johtaa uskonnollista vakaumustaan korostava kristitty.  Muutenkin puolue puhuu koko ajan isämaallisuudesta ja perinteisistä arvoista, mutta ilmeisesti kirkkomme ei puolueen mielestä ole enempää isänmaallinen kuin perinteinenkään.

Kirkko julkaisi erinomaisen vastavedon Perussuomalaisten käytäväpaikkakampanjalle:

Kummalliseksi on maailma mennyt, kun kirkko joutuu puolustautumaan oikeistolaista hallituspuoluetta vastaan. Nyt pitänee ruveta odottelemaan uusvanhaa oppia, jossa kyllä uhraudutaan, mutta ei laupiaan samarialaisen hengessä. Isänmaan puolesta uhrautuminen on jo kovassa kurssissa vaikkapa Rajat kiinni-liikkeessä. Koko pääsiäisen siellä on omaa uhrivalmiuttaan julistanut suorastaan hurmoksellisessa hengessä ainakin se onneton nainen, joka joulun alla menetti työnsä uhattuaan sylkeä pakolaisten puuroon ja polttaa heitä täynnä olevan kirkon. Puhumattakan niistä urhoista, jotka ensin olivat lähdössä polttamaan kirkkoja ja kun Ylivieskan kirkko oikeasti paloi, niin samat sankarit olivat lähdössä ampumaan maahanmuuttajia.

Koska Uuden Testamentin keskeisin sanoma näyttää olevan monelta pahasti hukassa, niin pitää tällaisen tapauskovaisen muistuttaa mieliin Luukkaan evankeliumia:

Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.

Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?

Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.” (Luuk. 10:30-37)

Minun nähdäkseni arkkipiispa toimii juuri uskonnon edellyttämällä tavalla, joten hänen paikkansa on ehdottomasti kirkon johdossa. Ei Köyliönjärven jäällä.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Nimikään ei takaa kommentin näkyvyyttä.