Teoria ja käytäntö

-Työkaluina ovat oikeastaan vain kuntouttava työtoiminta, palkkatuki ja oppisopimus. Palkkatukeen suunnattuja määrärahoja on usein hyvin rajallisesti saatavilla ja usein on oltu tilanteessa, että ne ovat loppuneet jo kesään mennessä. Palkkatukea käytetään usein myös työttömän työnhakijan oppisopimukseen.  Jäljelle jää kuntouttava työtoiminta, joka on ns. erityspalvelua erityistä tukea ja kuntoutusta tarvitseville eli se ei ole missään tapauksessa kaikille pitkään työmarkkinoilta poissaolleille soveltuva palvelu. Työvoimahallinnon vuosi vuodelta pienenevät resurssit ja määrärahat eivät riitä siihen, että pidempään työmarkkinoilta poissaolleet työnhakijat saavat tarvitsemaansa henkilökohtaista tukea ja neuvontaa.

Näin sanoo Kuntaliiton kehittämispäällikkö Erja Lindberg sanomalehti Karjalaisen kuntien työmarkkinatuen maksuosuuksia käsittelevässä jutussa.

Lindberg osuu ongelman ytimeen. Valtio on siirtänyt omaa työllistämisvastuutaan kunnille lisäämällä työmarkkinatuen maksuosuutta eli ns. sakkomaksua. Samalla kunnilta on viety ainoa järkevä ongelman hoitamisen työkalu eli palkkatuki. Jäljelle on jäänyt vain kuntouttavan työtoiminnan väärinkäyttö eli terveet ja työkykyiset pakotetaan karenssin uhalla tekemään palkatonta työtä. Se työ voi olla mitä tahansa sanaristikoiden täyttämisestä raskaisiin ulkotöihin tai työskentelyyn jonkin kuntoutuspalveluja kunnille myyvän säätiön tuotantolaitoksen liukuhihnalla.

Kuntien ainoa motiivi järjestää kuntouttavaa työtoimintaa on raha. Jokainen kuntouttavassa työtoiminnassa oleva vapauttaa kunnan sakkomaksusta ja tuo lisäksi kunnan kassaan 10,09 euroa päivässä valtion työllistämiskorvausta. Siksi ei ole ihme, että kuntien virkamiehet ja päättäjät usein ihan avoimesti puhuvat vain kuntataloudesta silloin, kun pitäisi puhua tästä sosiaalitoimen erityispalvelusta palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kykenemättömille.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta vuosia enkä edes muista kuinka monta kertaa. Jos kiinnostaa, niin varatkaa eväiden lisäksi muutama tunti aikaa ja avatkaa tästä linkistä kooste. Lukekaa kuitenkin sitä ennen tämä STM:n jo 31.12.2014 kunnille lähettämä paimenkirje, jotta tiedätte mitä kuntouttavan työtoiminnan pitäisi olla. Tulette näkemään ammottavan kuilun teorian ja käytännön välillä.

Se kuilu ei ainakaan näillä näkymin tule kapenemaan. Lindberg ottaa työllisyyden hyvän hoidon esimerkkikunnaksi Vantaan. Minä olen käyttänyt Vantaata esimerkkinä lakia rikkovasta kunnasta, joka pyörittää suurpesulaa kuntouttavana työtoimintana.

Tässä nähdään taas teorian ja käytännön ero. Kuntaliitossa tiedostetaan ongelma teoreettisella tasolla, mutta käytännössä lakeja rikkovaa kuntaa pidetään työllisyyden hoidon malliesimerkkinä. Näin saatiin taas teoreettista huolestumista henkivää puhetta, jolla ei ole yhtymäkohtaa todellisuuteen.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos päättäjillä olisi yhtään järkeä, niin kuntien maksuosuuksia työmarkkinatuesta pitäisi laskea ja palkkatukirahoja lisätä. Ei se sen vaikeampaa ole. Nykyisellä menolla kunnat rikkovat lakia mennen tulleen vain säästääkseen ja valtiovalta hyväksyy kaiken nyökytellen.

Toinen vaihtoehto on tietenkin sitten se, että myönnetään nykytilanne reilusti, kumotaan kuntouttavasta työtoiminnasta annettu laki ja säädetään laki työttömien pakkotyövelvollisuudesta.