Oikeaan suuntaan
Eilen aamulla jaoin Facebookissa Juuan kunnan työllistämistoimia käsittelevän Helsingin Sanomien jutun, jonka otsikko oli epäonnistuneesti Juuan kunta pisti työttömät kesätöihin. Ilkeän vahingoniloisesta palautteesta päätellen monet eivät olleet lukeneet juttua otsikkoa pitemmälle. Että mitäs nyt sanot, pankkopoika? Vuosia olet messunnut orjatyötä vastaan ja nyt on paska omissa housuissa, kun et ole saanut edes oman kuntasi osalta asioita kohdalleen. Avatkaa nyt tuo linkki ja lukekaa koko juttu.
No niin, nyt se on luettu, onhan? Nyt kerron miksi sanoin suunnan olevan selkeästi parempaan päin.
Selkeä parannus on, että palkkatuella on palkattu 25 työtöntä kunnan metsänparannus-, puisto- ja kiinteistönhoitotöihin. Aiemmin nämä kaikki työt teetettiin kuntouttavana työtoimintana ja niitä tekivät sellaiset työttömät, joita lain mukaan ei saa ohjata kuntouttavaan työtoimintaan. Niitä tekivät täysin työkykyisten lisäksi käytännössä täysin työkyvyttömät vointinsa mukaan. Kumpiakaan ei laki kuntouttavasta työtoiminnasta koske, kuten olen sataan kertaan selittänyt.
Kuntouttavassa työtoiminnassa on edelleen noin 90 työtöntä. En tunne heidän kaikkien henkilökohtaista elämäntilannettaan, mutta tiedän joukossa yhä olevan työkyvyttömien lisäksi täysin työkykyisiä, joiden ainoa ongelma on palkkatyön puute.
Työkykyisille etsitään koko ajan palkkatyötä, mutta se ei ole yksin kunnan päätettävissä. Tekemätöntä työtä kunnallakin riittää, mutta palkkaukseen ei ole määrärahoja. Kunta on siis riippuvainen palkkatuesta, jota liian usein ollaan myöntämättä. Sen myöntäjälläkään ei ole rahaa, koska maan hallitus on päättänyt leikata sieltäkin.
Työkyvyttömät pyritään saamaan eläkkeelle, kuten HS:n jutussa selkeästi sanotaan. Sekään ei ole kunnan päätettävissä, mutta siihen kunta voi vaikuttaa ohjaamalla ihmisiä terveydenhuollon tutkittavaksi. Tätä tarkoittaa jutun lause ”Syksyllä on tarkoitus tehostaa toimintaa ja tarkastaa, että kaikki ovat oikeassa paikassa, eikä esimerkiksi työttömänä työntekijänä ole henkilöitä, jotka voisivat olla eläkkeellä.”
Ei kuntouttavassa työtoiminnassa olevien ja palkkatuella palkattujen suhde vielä ole läheskään kohdallaan. Minun mielestäni sitten vasta on, kun luvut ovat toisin päin eli palkkatuettuja on 90 ja kuntouttavassa työtoiminnassa 25. Silloin kuntouttava työtoiminta on lain tarkoittamalla tavalla kohdennettu niihin, jotka eivät ole täysin työkykyisiä, mutta joista sellaisia saadaan tarkoituksenmukaisella kuntoutuksella ja ohjauksella.
Suurin ongelma työllistämisessä ihan valtakunnallisesti on yhä edelleen oikean tiedon puute. Sitä puuttuu kuntien päättäjiltä, valtaosalta kansalaisia ja jopa työttömiltä itseltään. Useimmat elävät yhä sellaisessa maailmassa, jossa sana työllistäminen tuo mieleen vain palkkatyön. He eivät ole tulleet ajatelleeksi, että työllistäminen tarkoittaa nykysin perinteisen palkkatyöllistämisen lisäksi myös palkatonta työtä. Oikeastaan virallisessa työvoimapoliittisessa keskustelussa se tarkoittaakin vain sitä. Maahan on kasvamassa uusi sukupolvi, joka luulee työn tarkoittavan työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella tehtävää työtä.
Nyrkkisääntönä sanoisin, että kun puhutaan työttömien aktivoinnin kautta tapahtuvasta työllistämisestä, niin silloin puhutaan palkattomasta työstä joko työkokeiluna tai kuntouttavana työtoimintana. Aktivointi on siitä metka sana, että sillä leimataan epäsuorasti jokainen 500 päivää työttömänä ollut passiiviseksi kotona möllöttäjäksi, joka on kepillä hätisteltävä pois sohvalta lojumasta.
Epäselvyyttä tuntuu monilla olevan myös 300 ja 500 päivän työttömyyden välinen ero. Kunnan maksuosuus työmarkkinatuesta – eli se virheellisesti sakkomaksuksi sanottu – alkaa jo 300 työttömyyspäivän jälkeen. Aktvointitoimiin on velvollisuus osallistua vasta 500 päivän jälkeen, Vapaaehtoisesti niihin voi osallistua aiemminkin, mutta kukaan ei pysty niihin sanktioilla uhaten pakottamaan. Tätä eivät viranomaiset läheskään aina muista työttömälle kertoa.
Tämä olkoon vastineeni eilen alkaneeseen ja tänään jatkuvaan palautteeseen. Jos ei kelpaa, niin sille en mahda mitään. Ihmeitä en ole koskaan yrittänytkään tehdä eikä Juuan kunnassa olisi yksistään minun metelöintini ansiosta mitään tapahtunut. Kyllä siihen tarvitaan kaikkien luottamushenkilöiden ja virkamiesten yhteistyötä ja se rupeaa jo tuottamaan tulosta.
Tästä uudesta tavasta ajatella kerroin jo viime syksynä jutussani Seinätön työpaja.
Minun käsittääkseni työvoimatoimistot voivat alkaa patistaa työttömiä työnhakijoita työnhakuun heti ensimmäisestä päivästä lähtien, eli mikään osa ansiosidonnaisen päivärahan 500 päivästä ei olisi mitään palkallista lomaa. Tosiasiallisena poikkeuksena tähän ovat olleet työttömyyseläkeputket, jolloin työnhakuun ei ole enää hätistelty, mutta nämä ovatkin koskeneet vasta noin 60-vuotiaita työntekijöitä, joilla työllistyminen tiedettiin hyvin epätodennäköiseksi.
En puutu Juukaan ( Juuaan)??. Enkä työttömyyden hoitoon ja rahoitukseen tms kun en siitä mitään ymmärrä. Mutta yhden asian sanon.
Olen ollut nyt 5 vuotta työtön ja tehnyt jo lähes 200 hakemusta ja omaan maamme tason nähden suvereenin osaamisen alallani. Turhaan.
Yksinäinen työtön kotonaan seiniä katsoessaan on tulla hulluksi.
Kun ennen duunissa – voit mennä kavereiden kanssa kaffeelle tai työn jalkeen oluelle ja lähelläsi oli koko ajan ihmisiä, niin työttömänä olet totaalin yksin, olet nolla, nada. Ihmisetön yksinäinen. ystävät kaikkoavat sillä hetkellä kun kävelet ulos.
Se joka keksii tuohon jotain…mitä tahansa vaikka jonkainlaista yhteisöllistä perkele puskanraivausta ja soppatykin sinne oli rahoitus mikä tahansa estää kymmeniä itsemurhia vuodessa.
Minä taas olen sellainen kummajainen, että nautin yksin olosta. Enempi tulen hulluksi jossain ihmisjoukossa. Sellainen vie vaan energiat.
Hassua, että kaikki työttömät yritetään sitten väkisin pakottaa jonnekin ihmisten ilmoille ja erinäisiin porukoihin, vaikka kaikille se ei edes sovi. Meitä työttömiä on siis moneksi.
Ja sekin tässä vielä, että en ole edes kokoaikatyötön, vaan teen osa-aikatyötä (työ on itsenäistä iltatyötä ja olen siis työpaikalla ypöyksin, mikä sopii minulle mainiosti). Kotona näpertelen sitten lisäksi kaikenlaista myyntiin, mutta sitä ei katsota minkäänlaiseksi työksi, vaikka työtunteja tulisi viikossa se vähintään 18 ja myyntejäkin olisi. Myynti kuitenkin sen verran pientä, että ihan toiminimeä ei kannata perustaa, eikä osuuskuntaan kuuluminenkaan kannata taloudellisesti. Olen saanut työkkäristä ohjeeksi ilmoittaa myynnit ja kulut veroilmoituksessa muut työt-kohdassa, sekä Kelaan, josta saan soviteltua työmarkkinatukea. Kela ei tosin ole tähän asti huomioinut kaikkia myyntituloja. Jos olen myynyt satunnaisesti vanhaa varastoa, eli joskus vuosia sitten tekemiäni töitä, joista ei voi esittää työtunteja, saaden niistä esim. vain jonkun muutaman kympin, niin niitä tuloja ei ole otettu ensinkään huomioon. Eivät kuulemma ole ollenkaan kiinnostuneita näistä tuloista. Ne on rinnastettu kait sitten johonkin satunnaiseen kirpputorimyyntiin.
Tämän osa-aikatyöni (jossa kausittain myös lisähommia, kun joutuu lomittamaan) lisäksi kotona olisi siis tällaista kaikenlaista hommaa ihan yllin kyllin ja josta silloin tällöin saisi myös muutaman lisäsentin, mutta…
tästä huolimatta olen joutunut kuntouttavaan työtoimintaan, koska osa-aikatyön vakituisia viikkotunteja on alle 18 ja minun katsotaan tarvitsevan aktivointia.
Kuntouttava työtoiminta (jossa olen joutunut olemaan viime syksystä asti) vie taas nykyään niin paljon aikaa, että en ole enää ehtinyt tehdä myyntituotteita kotona entiseen malliin, eli nekin ylimääräiset sentit ovat sitten näin ollen pois kukkarosta.
Kuntouttavasta maksettavat ylimääräiset roposet tahtovat upota kokonaisuudessaan matka- yms. kustannuksiin, koska oman auton käyttö välttämätöntä, kun julkisia ei kulje ja matkat pitkiä, että hieman turhauttavaa.
Palkkatukityötä en taas voi ollenkaan saada, koska työtunteja yli 4 viikossa.