Kuntouttava työtoiminta ja lain henki

Kuntouttavaa työtoimintaa käytetään ihan yleisesti palkattoman työvoiman hankkimiseksi ja säästöjen saamiseksi kunnalle. Se ei välttämättä ollut lainsäätäjän alkuperäinen tarkoitus, mutta sellaiseksi lain soveltaminen on käytännössä luisunut jo kauan sitten.

Sellaisena se myös pysyy, jos tuijotetaan vain lain kirjainta. Myös lain tarkoituksen ja hengen mukaan voi toimia ja siinä on Juuka näyttänyt hyvää esimerkkiä.

Juuassa on viime syksystä alkaen kokoontunut monialainen työryhmä, jossa ovat edustettuina TE-toimisto, Kela, terveyskeskuksen johtava lääkäri, työttömien terveystarkastuksia tekevä terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä ja kunnan työnsuunnittelija.

Työtön asiakas kutsutaan tähän ryhmään mukaan ja ryhmässä kartoitetaan asiakkaan kokonaistilanne. Kartoituksen perusteella hänet ohjataan saamaan oikeaa palvelua. Fyysisistä sairauksista kärsivät ohjataan saamaan oikeaa kuntoutusta ja päihdeongelmaiset halutessaan saamaan hoitoa omaan ongelmaansa. Tämä ryhmä on saanut siirrettyä asiakkaita myös eläkkeelle.

Näin noudatetaan lain kirjaimen lisäksi myös lain tarkoitusta ja henkeä. Entäpä silloin, kun noudatetaan vain lain kirjainta? Mitä se mahdollistaa?

Lakiteksti mahdollistaa pelkästään palkattoman työvoiman hankkimisen ja kunnan menojen säästämisen, ja juuri siksi kuntouttavan työtoiminnan väärinkäyttö on valitettavan yleistä.

Lain kirjaimen mukaan kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmä on selkeästi määritelty lain 1 luvun 1 §:ssä:

Tässä laissa säädetään toimenpiteistä, joilla parannetaan pitkään jatkuneen työttömyyden perusteella työmarkkinatukea tai toimeentulotukea saavan henkilön edellytyksiä työllistyä avoimilla työmarkkinoilla sekä edistetään hänen mahdollisuuksiaan osallistua koulutukseen ja työ- ja elinkeinoviranomaisen tarjoamaan julkiseen työvoimapalveluun. 

Ei sanaakaan vajaatyökykyisyydestä, sairaudesta, syrjäytyneisyydestä tai edes syrjäytymisvaarasta. Lainkohta sanoo selvästi, että ainoa kriteeri on pitkään jatkunut työttömyys.

Vajaatyökykyiset ovat se ryhmä, joka joko ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan tai saamaan sosiaali- tai terveydenhuoltopalveluja. Näin sanotaan lain 3 luvun 8 §:n 4 momentíssa:

Jos työ- ja elinkeinotoimisto, kunta ja henkilö yhdessä arvioivat, että henkilö ei työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön, aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä kuntouttava työtoiminta tai erityislakien mukaisesti sellaisia sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja, jotka parantavat henkilön työ- ja toimintakykyä.

Arviointi pitää tehdä yhdessä työttömän kanssa, mutta käytännöt vaihtelevat. Liian usein työtön kutsutaan allekirjoittamaan valmiiksi laadittu suunnitelma. Liian usein työttömään kohdistettavien toimenpiteiden osalta heitetään arpaa.

Entäpä sitten kuntouttavan työtoiminnan kesto ja päivittäinen työaika? Ne löytyvät 4 luvun 13 §:n 2 ja 3 momenteista:

Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Jakson aikana henkilön tulee osallistua kuntouttavaan työtoimintaan vähintään yhden ja enintään neljän päivän aikana kalenteriviikossa. Yhden päivän aikana kuntouttavan työtoiminnan tulee kestää vähintään neljä tuntia.

Päivittäinen minimityöaika on siis neljä tuntia ja viikottainen työpäivien määrä alennettiin vuonna 2015 viidestä neljään. Maksimityöajasta säädetään 4 luvun 14 §:ssä näin:

Kuntouttavaan työtoimintaan henkilö voi osallistua enintään 230 päivänä 12 kuukauden aikana. Toimintaan sovelletaan työaikalain 6 §:n 1 momentin yleissäännöstä säännöllisestä työajasta.

Lain kirjain mahdollistaa kuntouttavan työtoiminnan kohdentamisen vain valmiiksi työkunnossa oleviin ja toiminnan kesto on vähintään kolme kuukautta yhtenä päivänä viikossa neljän tunnin ajan. Enimmillään se on kaksi vuotta neljänä päivänä viikossa täyden työpäivän verran.

Ehkä ikävin lainkohta on viattomalta näyttävä 4 luvun 13 §:n 3 momentti:

Edellä 2 momentissa tarkoitetun jakson päättyessä aktivointisuunnitelma on uudistettava noudattaen mitä 3 luvussa aktivointisuunnitelmasta säädetään.

Kun pahimmillaan kaksi vuotta kestänyt kuntoutusjakso päättyy, niin homma pyörähtää uudelleen käyntiin alusta. Laaditaan uusi aktivointisuunnitelma, jossa kuntouttavaa työtomintaa jatketaan taas kaksi vuotta täyden työpäivän verran neljänä päivänä viikossa.

Onko tällaisia tilanteita muka oikeasti? Kyllä on. Monet ovat kertoneet minulle kohtelustaan. Pahin tietämäni tapaus on sellainen, jossa ammattitaitoinen henkilö teki entistä omaa työtään kuntouttavana työtoimintana kaksi vuotta. Sen jälkeen uudessa aktivointisuunnitelmassa kuntouttavaa työtomintaa jatkettiin toiset kaksi vuotta.

Kyselkääpä nyt oman kuntanne päättäjjiltä noudatetaanko teillä lain kirjainta vai henkeä. Jos noudatetaan vain kirjainta, niin kysykää miksi.