Kenet säästetään hengiltä?

Sote-uudistuksesta on jauhettu niin monta vuotta, että enää kukaan ei tiedä mitä ollaan tekemässä. Pakan sekoitti nykyinen hallitus lopullisesti päätettyään ruveta kiipeämään takapuoli edellä puuhun eli nostamalla asiakkaan valinnanvapauden uudistuksen tärkeimmäksi asiaksi. Sen toteutttamistapaa hallitus ei vielä tiedä itsekään, vaan vatuloi asian kanssa pitkälle syksyyn.

Sen verran kuitenkin hallitus on tietävinään, että uudistus säästää kolme miljardia euroa. Sitä hallitus ei tiedä, mistä säästöt tulevat tai jos tietääkin, niin ei kehtaa sanoa.

Mietitäänpä vähän. Uudistuksen myötä valtio siis ottaa sote-palvelujen rahoituksen itselleen. Kunnat eivät enää järjestä palveluja eivätkä myöskään maksa niitä suoraan, vaan valtio antaa maakunnille rahat niiden järjestämiseen. Samalla rahoitusta leikataan kolme miljardia euroa, mutta valtio ei kerro, mistä palveluista säästetään. Siitä joutuvat päättämään maakunnat.

Samalla toteutetaan valinnanvapaus eli raha seuraa potilasta. Ruotsin kokemusten mukaan tämä malli lisää kustannuksia, mutta meillä sitten ilmeisesti ei. Meillä se tuottaa säästöjä, koska valtio pakottaa maakunnat säästämään leikkaamalla rahoitusta.

Ja maakunnathan säästävät, koska on pakko. Kukaan ei tiedä, mistä ne tulevaisuudessa säästävät, mutta luultavasti sieltä mistä aina ennenkin eli kaikkien heikoimpien ja köyhimpien palveluja leikataan. Jotkut sairaudet jätetään hoitamatta, lastensuojelusta leikataan, päihdekuntoutujat ja mt-ongelmaiset jätetään pärjäämään miten mielivät ja vanhuspalveluista on aina ennenkin tingitty.

Nyt joku sanoo, että leikkaus kohdistuu kustannusten nousuun eli rahoitusta sääntelemällä valtio estää palveluntarjoajia nostamasta hintoja. Ihan kokemuksesta voin kertoa, että se ei onnistu. Kun meidän kunnassamme terveydenhoito oli ulkoistettuna muutaman vuoden ajan, niin hinnat nousivat ilmoitusluontoisesti. Että niistä, näistä ja muista erinäisistä syistä sama palvelu maksaakin huomisesta lähtien enemmän. Maksakaa, olkaa hyvä. Ja kuntahan maksoi, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Täsmälleen samoin tulee käymään sote-palvelujen kanssa, kun niitä ruvetaan tuottamaan markkinavetoisesti. Näille markkinoille julkinen sektori joutuu osallistumaan yhtiöittämällä oman palvelutuotantonsa. Kilpailutuksen voittajalla on monopoli tuottaa palvelut.

Tällaisessa tilanteessa hinnat nousevat pelkällä ilmoituksella. Maakunta ei voi sanoa, että emme maksa, koska valtio ei anna meille siihen rahaa. Valtio ei voi kieltäytyä antamasta tarvittavaa rahaa maakunnille, koska lain mukaan julkinen sektori on edelleen vastuussa siitä, että palvelut ovat olemassa ja saatavilla. Valtio on sitonut sekä maakuntien että omat kätensä siten, että kumpikaan ei voi ruveta itse tuottamaan niitä palveluja sen jälkeen, kun ne on kerran kilpailutettu.

Ei siinä ole muuta keinoa kuin joko maksaa mitä pyydetään tai ruveta supistamaan ostettujen palvelujen määrää ja laatua. Sitten ollaankin jo otsikon kysymyksen edessä eli mistä päästä aloitetaan hengiltä säästäminen. Siinäpä on sitä valinnanvapautta kerrakseen.