Johtajan kaipuu
Nyt tarvitaan johtajia. Siis sellaisia, joilla on esittää ratkaisuja. Julistus ei enää riitä. Epävarma johtaja ei usein sano juuri mitään. On helppo puhua kauniista arvoista ja visiosta, joihin kaikki voivat yhtyä. Kriisien ja vaikeiden haasteiden aikana me kuitenkin tarvitsemme selkeyttä ja konkreettisia ratkaisuja.
Näin kaipasi suurta johtajaa taisteluun terrorismia vastaan kansanedustaja Laura Huhtasaari. Sanoista tekoihin, siinä vaiheessa vasta johtajuus punnitaan.
Mikäpäs siinä, löytyyhän nitä halukkaita johtamaan ja heillä on tarjota myös tekoja. Yksi löytyy Huhtasaaren oman puolueen nuorisojärjestön johdosta. Sebastian Tynkkynen vaati viime viikolla kansanryhmää vastaan kiihottamisen poistamista rikoslaista. Kaikkia muslimeja vastaan vihaan yllyttämällä puolustetaan hänen mukaansa eurooppalaisia arvoja. Hän ei taaskaan huomaa puhuvansa ristiin maalaillessaan ristiretkien ja keskitysleirien kauhuja ja julistaessaan uutta ristiretkeä.
Muutenkin Tynkkynen etenee kovin nopeasti eurooppalaisen arvojen puolustamisessa ja vaatii nyt Lähi-idästä tulleiden pakolaisten sijoittamista jättileireille. Ristiretkien lisäksi tarvitaan siis myös keskitysleirejä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, joko hän tällä viikolla ennättää vaatia Euroopan historiallisten perinteiden mukaisesti lopullista ratkaisua tuhoamisleireineen.
Jos Tynkkynen on liian pullamössöpoika johtajaksi, niin miten olisi entinen kansanedustaja James Hirvisaari? Hän ennätti jo julistaa joukkomurhaaja Anders Behring Breivikin temppeliritariksi ja Nostradamuksen kaltaiseksi profeetaksi. Tai ehkä johtajaksi sopii omasta mielestään jo sotaa käyvä sotapäällikkö Susanna Kaukinen, joka on vetäytynyt esikuntansa kanssa virtuaaliseen johtajanbunkkeriin suunnittelemaan offensiiveja.
Näillä kansanjohtajiksi julistautuneilla on yleensä sama ongelma kuin oli Ahmed Ahneella tarinassa Hulluttelupäivä. Halu johtaa on kova, mutta kannatus puuttuu. Hulluttelupäivänä, jolloin orjat ja isännät, sotamiehet ja kenraalit sekä kamelit ja kamelikuskit vaihtoivat paikkaa, Ahmed Ahne keksi mielestään mahtavan keinon. Hän päätti nostattaa kansan kalifia vastaan.
Torilla hän köyhää, kurjaa ja sorrettua teeskennellen piti kiihkeää palopuhetta ja kansa alkoi lämmetä. Kun hän sitten käski joukkoja seuraamaan itseään, kuului väkijoukosta viaton kysymys: Miksi me sinua seuraisimme?
Kaikki tiesivät Ahmed Ahneen olevan oikeasti pelkkä vallanhimoinen teeskentelijä, joten juoni ei onnistunut eikä kansa halunnut seurata tätä huijaria.
Sebastian Tynkkynen haluaa vain medianäkyvyyttä, kansansuosiota ja valtaa. Hänen johtajankyvyistään ei ole mitään näyttöä enkä ole ollenkaan varma siitä, olisko hänellä oikeasti haluja ruveta leirittämään ihmisiä. Kaukinen haluaa ainakin aiempien puheidensa perusteella päästä puhdistamaan maan väkivaltaisesti kommunisteista, demareista, vihreistä, suvakeista, maahanmuuttajista ja kaikista hänen kanssaan eri mieltä olevista. Hirvisaari ei halua muuta kuin yllyttää ihmisiä omassa poreammeessaan istuen ja uskonasioita pohtien.
Siinäpä teillä muutama ehdokas Johtajaksi. Joukkoon pitää tietyti lisätä myös Laura Huhtasaari, joka rivien välissä antaa ymmärtää oman halukkuutensa siirtyä sanoista tekoihin. Eikö teekin mieli esittää se sama kysymys, jonka kansanmies esitti Ahmed Ahneelle: Miksi me sinua seuraisimme?
Valitettavasti nämä johtajiksi pyrkivät onnistuvat joskus vetämään ison osan kansaa mukaansa. Näin viikonlopun aikana kaksi videota, jotka toivat pelottavasti mieleen historian opetukset. Toisessa turkkilaiset Erdoğanin kannattajat tuhosivat kirjakaupan ja toisessa amerikkalaiset Trumpin kannattajat vaativat rytmikkääin huudoin Hillary Clintonin vangitsemista.
Sanoista tekoihin, siinä vaiheessa vasta johtajuus punnitaan. Vai viaton kysymys: Miksi me sinua seuraisimmme?
***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Moderoinnista ei edes keskustella.
Eikös hra “Tyr(n)kkynen ole kerran aikuisena näyttänyt hurjan luontonsa ja skeidannut housuunsa? Laketaan varmastikin hänen piireissään meriitiksi.
Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.
– virsi 484; 1. värssy
Erilaisia messiaita, tai sellaiseksi pyrkiviä on ollut maailman sivu. Kannattajat nimesivät Halla-ahon Mestariksi ja Breivikillä näyttää olevan omat palvojansa. Kummallakin on omat profeettansa, jotka julistavat “totuutta” ja saavat kaikkein tyhjäpäisimmät seuraajikseen.
Meno on kuin uskonlahkossa. Oma usko on ainoa oikea ja kaikki muut uskovat väärin. Lisäksi tarvitaan “vihollisia” ja jos sellaisia ei ole, niin ne keksitään. Niinpä hommafoorumilla kehitettiin sellaisia fiktiivisiä olentoja, kuin suvakit, hyysärit, mokuttajat, mädättäjät, ym. Uusiosanojakin on kehitetty siinä määrin, että netistä löytyy nuiva sanakirjakin tosi uskovaisten käyttöön.
Noitten messiaitten, mestareiden ja heidän seuraajiensa uskoa ei mikään horjuta. Vääristely ja valehtelu muuttuvat “faktoiksi”, kun niitä suoltavat lahkon johtajat ja heidän sanansaattajansa. Välillä meno muuttuu hurmokselliseksi; kun joku kirjoittaa “faktaa” nettiin, niin hihhulointi alkaa sana tien. Kun “mestari” pääsee mediassa esiin, ollaan hurmostilassa; netissä tömistetään jalkoja lähes transsissa.
Historia opettaa, että noitten “messiaitten ja mestarien” seuraajat joutuvat lopulta kertomaan kysyjille, ettemme tienneet, emme ymmärtäneet, me vain tottelimme…
You tubesta löytyy laulu “Matu vaanii”. Se on parodiaa Rajat kiinni -porukoiden peloista ja kliseistä. Laulu alkaa: “Mua pakolainen vaanii joka nurkan takana…” Laulaja imitoi Halla-ahoa. Osa kommenteista on pelottavia: kiitellään “Mestaria” tajuamatta, että kyseessä on pilkka ja imitaatio. Ihan kuin olisivat jotenkin jossain hypnoosissa kuultuaan “mestarinsa” äänen. Ihan sama, mitä se ääni sanoo, kun se on “mestarin” ääni, niin hallelujaa vaan.