Kullervo Kalervonpoika ja kansanryhmä
Perussuomalaiset ovat kansanryhmä. Ja Timosen esittämät väitteet saattavat täyttää näin ollen ”kansanryhmää vastaan kiihottamisen” tunnusmerkistön.
Miksi?
Siksi, että perussuomalaiset ovat lain suojaamia vakaumuksensa perusteella. Tuossa lakitekstissä ei nimittäin puhuta uskonnollisesta vakaumuksesta tai poliittisesta vakaumuksesta. Siihen on kirjoitettu hyvin selkeästi vakaumus. Sen luulisi jopa kuntajuridiikan kirjekurssin suorittaneen takametsien miehen ymmärtävän.
Näin paksua huttua tarjoilee nimimerkki Kullervo Kalervonpoika tuoreimmassa blogissaan minua ärsyttääkseen ja palloa perussuomalaisille heittäen.
Toivottavasti kukaan perussuomalainen ei oikeasti nolaa itseään tarttumalla tähän palloon, sillä se perustuu lakikirjaa selaavan maallikon tavallisimpaan virheeseen eli lain kirjaimen siteeraamiseen ja oman mielen mukaan tulkitsemiseen ilman lain esitöihin perehtymistä. Kullervolta itseltään on jäänyt se Hauhon metsämieskoulun juridiikan kirjekurssi suorittamatta.
Kun kiihottaminen kansaryhmää vastaan otettiin rikoslakiin, niin sitä perusteltiin vähemmistöryhmien suojelun tarpeella. Rodun, vammaisuuden ja seksuaaalisen suuntautumisen lisäksi otettiin mukaan myös uskonto ja jotta uskonto ei saisi korostettua asemaa, niin esitöiden mukaan myös ateistinen vakaumus rinnastetaan uskontoon. Minkään poliittisen ideologian omaksuneiden suojelemisesta lain esityöt eivät mainitse mitään. Kullervokin voi lukea lain esityöt täältä.
Kullervon tulkinta perussuomalaisten olemisesta lailla suojattu kansanryhmä avaa mielenkiintoisia visioita. Jos hallituspuolueen jäsenet ja kannattajat nauttisivat tämän lainkohdan suojaa, niin sitä suuremmassa määrin sitä nauttisivat oppositiopuolueet. Kullervokaan ei voisi puhua vihreitä, vasemmistoliittolaisia ja sosialidemokraatteja vastaan syyllistymättä rikokseen.
Niin se nyt vain on, että yhdenkään poliittisen ajattelutavan omaksuneet eivät kuulu kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltävän lainkohdan piiriin. Siihen eivät kuulu alkiolaiset, marxilaiset, kokoomuslaiset eivätkä perussuomalaisen vakaumuksen -mitä se siten onkaan- omaksuneet. Eivät myöskään rasistit tai natsit, sillä vähemmistöjen suojelemiseksi juuri heiltä pykälä on säädetty.
Eri asia tietysti on, jos perussuomalaisuus rinnastetaan rotuun, uskontoon, vammaisuuteen, sairauteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Tuskinpa Kullervokaan ihan tätä tarkoittaa eikä perussuomalaisuus ainakaan vielä ole uskonto, vaikka sen hurmoksellisessa suuntauksessa joskus sellaisia piirteitä näkyykin.
Kullervo myös väittää minun kopioineen hänen vuodelta 2009 peräisin olevan kirjoituksensa orjatyöstä. Kullervo näköjään vastustaa siinä palkkatuettua työtä. Minä en ole koskaan vastustanut palkkatuettua työtä, ainoastaan palkatonta. Se siitä kopioinnista.
Loppu Kullervon tekstistä onkin sitten suunnilleen kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttävää roskaa, mutta koska näissä nimettömissä paskahousuissa ei koskaan ole miestä tulla esittäytymään omalla nimellään, niin antaa olla. Sen verran vielä vihjaisen, että Kullervo voisi hiukan tutkia haukkumansa henkilön taustoja. En ole koskaan ollut Siilinjärven kunnansihteeri, en käytä alkoholia ollenkaan eikä kirjoituksillani työttömien puolesta ole koskaan ollut mitään tekemistä oman elämäntilanteeni kanssa.
Jos Kullervo haluaa tutustua lähemmin jyrkkään luonteeseeni ja juristin ammattitaitooni, niin ottakoon yhteyttä omana itsenään. Tuskin ottaa. Äärioikeiston röyhkeä ihmisten solvaaminen perustuu anonymiteettiin, koska nämä röyhkimykset itsekin tietävät asiaperustelujensa olevan kestämättömiä.
***
Tännekään ei sitten kommentoida muuten kuin omalla nimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.
Älä Saku provosoidu tällaisiin. ”Annappa olla viiminen kerta!” – kuten äitini sanoi joskus kauan sitten. Pidä linjasi, se tuo uskottavuutta.
”Perussuomalaiset ovat kansanryhmä”. Voi Jeesus tätä järjenjuoksua. Jos ei tästä muu käy ilmi niin ainakin se, että netti tarjoaa julkaisumahdollisuuden aivan uskomattomille ääliöille, joiden hengentuotokset eivät aiemmin olisi läpäisseet minkään valtakunnan toimituksellista siivilää.
Jos jotakin jokunen vuosi sitten opin (välillä varsin raskaassakin) asunto-osakeyhtiön hallitustyössä, niin se oli nimenomaan tuo: maallikkotulkinnoilla laista ei puusta pitkään pääse.
Paljon kuuli kaikenlaisia tulkintoja ja yrityksiä. Ja kun mukaan tuli (ikävä kyllä siihenkin aina välillä jouduttiin) lakimies, niin eipä noilla tulkinnoilla mitään käyttöä ollut