Se pahuksen perustuslaki…

-Ensin kansanäänestyksen tulisi olla jonkin suuren puolueen vaaliteema, ja jos tuo puolue tai puolueet menestyisivät eduskuntavaaleissa, uusi pääministeri toteuttaisi äänestyksen yksinkertaisessa kyllä/ei –muodossa.

Näin hahmottelee Suomen Uutisten mukaan perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho tulevaa kansanäänestystä Suomen eroamiseksi EU:sta.

En nyt viitsi irvailla mitään suuresta puolueesta, vaan puhun Terhon ajatuksen toteuttamismahdollisuudesta.Terho ei muistanut katsoa Suomen perustuslakia. Pääministeri ei järjestä kansanäänestystä omalla päätöksellään eikä edes koko hallituksen päätöksellä. Neuvoa antavasta kansanäänestyksestä määrätään perustuslain 53 §:ssä  ja sen mukaan ensin on säädettävä laki,  jossa säädetään äänestyksen ajankohdasta, äänestäjille esitettävistä vaihtoehdoista ja äänestyksessä noudatettavasta menettelystä. Sitovaa kansanäänestystä ei perustuslaki tunne.

Pääministeri ja hallitus voivat antaa lakiesityksen kansanäänestyksen järjestämisestä ja lain hyväksyy tai jättää hyväksymättä eduskunta. Jos halutaan sitova kansanäänestys, niin sitä varten tarvitaan muutos perustuslakiin. Perustuslain muuttaminen vaatii normaalisti kaksi vaalikautta ja se on vaalien jälkeen hyväksyttävä kahden kolmasosan enemmistöllä. Yksikin vaalikausi riittää, jos esitys julistetaan kiirelliseksi viiden kuudesosan enemmistöllä ja hyväksytään sen jälkeen kahden kolmasosan enemmistöllä.

Nämä ovat niitä perusasioita, joita nykysin ei tunnuta tietävän edes eduskunnassa. Niistä ei tunnuta edes piittaavan, vaan perustuslakia pidetään vain yhtenä muutettavana lakina muiden joukossa. Ei ymmärretä, että se on perusta, jonka päälle muu lainsäädntö rakennetaan. Valitettavasti nykyisin tätä perustusta nakerretaan pala palalta hyväksymällä perustuslain kannalta kyseenalaisia lakeja.

Yksi sellainen on tänään vahvistettava ulkomaalaislain muutos, josta kerroin eilen. Siihen sain tavallista enemmän palautetta ja palautteen laatu pisti miettimään, opetetaanko nykyisin koulussa näitä asioita ollenkaan. Tavallisin väite oli, että perustuslaki koskee vain Suomen kansalaisia, joten vaikkapa turvapaikanhakijoita voidaan sen estämättä kohdella lain edessä eriarvoisesti.

Perustuslaissa turvatut perusoikeudet kuuluvat kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville ihmisille kansalaisuuteen katsomatta. Tämä käy selvästi ilmi lain esitöistä ja se oli jopa koko uudistuksen yksi keskeisimpiä tavoitteita.

Myös perustuslain 6 §:n 2 momentti nostettiin esille. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Tämä tulkitaan helposti niin, että hyväksyttävä peruste voi käytännössä olla mikä tahansa. Niin tuntuvat hallitus ja eduskuntakin ajattelevan, koska ulkomaalaislain muutosta perusteltiin muutoksenhaun aiheuttamalla tuomioistuinten kuormituksella ja valtiontaloudelle aiheutuvilla kustannuksilla. Juuri tässä piilee se vaara, josta varoitin. Jos näillä perusteilla voidaan rajoittaa yhden ihmisryhmän yhdenvertaisuutta lain edessä, niin mikään ei estä tekemästä sitä samaa tai pahempaa muille rasitteeksi katsotuille ryhmille.

Voitte lukea lisää minua parempien asiantuntijoiden jo viime syksynä antamista vastauksista tavallisimpiin perustuslakia ja maahanmuuttoa koskeviin kysymyksiin tästä perustuslakiblogista. Suosittelen sitä myös kansanedustajille, jotka vähän väliä tulkitsevat perustuslakia omien mieltymystensä mukaisesti ja joille lakiteksti on liian vaikeaa luettavaa.