Palkattomien armeija
Eilisessä jutussani Tuenalennusautomaatti toivoin, että hallituksen vaivihkaa suunnittelema työttömien kolmen kuukauden välein tapahtuva kuulusteleminen ja tukien asteittainen alentaminen olisi uutisankka tai pahaa unta. Ei se kuitenkaan näytä olevan. Näin päättelen siitä, että asia mainitaan ikään kuin ohimennen myös Helsingin Sanomissa:
Työllistymishaluja arvioitaisiin vastedes joka kolmas kuukausi. Jos työtön ei ole ollut aktiivinen, työttömyysturvasta leikataan kolme prosenttia. Arvio toistetaan 90 päivän välein. Malli on kopioitu Tanskasta ja sen on määrä tulla voimaan jo ensi vuoden alusta lähtien.
Näin tämä näyttää pikkujutulta, mutta kätkee sisäänsä kokonaisen palkattomien armeijan luomisen yrityksiin. Samalla se avaa valtion rahahanat yksityisille työvoimapalveluyrityksille:
Lisätehoa työvoimapalveluihin hallitus aikoo saada ostamalla palveluja enemmän yksityisiltä tarjoajilta.
Mietitäänpäs tätä kokonaisuutta vähän tarkemmin. Kaikki työttömät velvoitetaan osallistumaaan haastattelussa tapahtuvaan työhalujen arviointiin kolmen kuukauden välein. On selvää, että TE-toimistot eivät nykyisillä resursseilla mitenkään pysty suoriutumaamn tästä tehtävästä. Yhtä selvää on, että julkisen sektorin säästöjä koko ajan sorvaava hallitus ei suostu lisäämään TE-toimistojen resursseja yhtään.
Avuksi otetaan tietenkin ulkoistaminen ja ostopalvelut. Työttömien kuulustelut tullaan ulkoistamaan yksityisille toimijoille ostopalveluna. Tähän riittää aina valtion rahaa, sillä kyse on puhtaasti liiketoiminnasta. Tarkemmin sanoen kyse on valtion rahoilla tapahtuvasta yksityisestä liiketoiminnasta, mutta paperilla valtio näyttää säästävän ainakin omissa henkilöstömenoissaan ja työmarkkinatuissa.
Näiden yksityisten kuulustelijoiden valtiota rahastava toiminta ei luo työttömille yhtään työpaikkaa, joten niitä vaadittavia viiden päivän työjaksoja ei löydy. Enempää TE-toimistoja kuin ostopalveluna työttömiä kuulustelevia firmojakaan ei velvoiteta etsimään niitä työpaikkoja. Heidän tehtävänään on vain kuulustella ja rangaista.
Kun tukia alennetaan kolme prosenttia kolmen kuukauden välein, niin taas valtio säästää ja niillä rahoilla voidaan ostaa lisää kuulustelupalveluja.
Jotta toiminta näyttäisi edes etäisesti järkevältä, niin tietysti niitä viiden päivän työjaksojakin olisi löydyttävä. Kukaan järjissään oleva työnantaja ei kuitenkaan palkkaa ketään viideksi päiväksi kolmen kuukauden aikana. Palkkauksen aiheuttama paperisota veisi liikaa aikaa ja resursseja, joten työttömiä on ruvettava antamaan palkattomaksi työvoimaksi.
Koska uusien pätkätyöläisten opastaminen vaatii työnantajalta aikaa ja vaivaa, niin tarvitaan lisäporkkana. Se on tietenkin valtion antama työllistämisraha. Jo nyt esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan järjestäjälle maksetaan työllistämisrahaa 10,09 euroa päivässä, joten samansuuntainen järjestelmä kehitettäneen tähänkin. Työttömiä kuulusteleva yritys lähettää työttömiä palkattomaksi työvoimaksi yrityksiin ja molemmille maksetaan siitä. Työttömälle ei makseta. Hän saa olla onnellinen, jos häntä ei pueta raitaunivormuun ja ruoskita kuulustelun päätteeksi.
Valtio maksaa ja näin on toteutettu osallistava sosiaaliturva. Konsulttifirmat kuulustelevat ja ohjaavat palkattomiin töihin kaverin firmaan, lasku lähtee valtiolle.
Nyt sanotte, että maalaan taas piruja seinälle. Pitää vain hyväksyä se tosiasia, että kaikille ei riitä palkkatyötä ja eihän asia missään tapauksessa koske teitä, sillä teillä on turvattu työpaikka. Miettikääpä miten kauan teillä on se.
Näin aikoinaan dokumentin Tanskan mallista ja kirjoitin silloiselle työministeri Itälälle kirjeen, jossa tiedustelin miksi ei Suomessakin olisi vastaavaa. Silloin Tanskassa työttömät kävivät ulkoiluttamassa vanhuksia tai siivosivat puistoja. Siihen aikaan töitä oli Suomessa oikeasti tarjolla.
Nykyään tilanne on ihan toisenlainen kuten olet täällä meille selventänyt. Tuollainen tuen pienentyminen kolmen kuukauden välein on törkeää. Törkeää on, että rahaa riittää uuden byrokratian luomiseen ja se otetaan työttömiltä.
Lopulta ihminen kai sitten siirtyy toimeentulotuen piiriin, koska jotakin on syötävä, mutta pitääkö sitä ennen myydä omistusasunto ja muu omaisuus.
Ja se toimeentulotukikin on varmaan lähtökohtaisesti alennettuna, koska omasta syystäänhän työtön on tukensa menettänyt kun ei ole ollut “aktiivinen”.
“Lopulta ihminen kai sitten siirtyy toimeentulotuen piiriin, koska jotakin on syötävä, mutta pitääkö sitä ennen myydä omistusasunto ja muu omaisuus.”
Kyllä. Kaikki omaisuus on realisoitava ennenkuin on oikeutettu viimesijaisen etuuden saamiseen.
Omaa kotiaan ei tarvitse realisoida, jos itse asuu asunnossa ja asumiskustannukset ovat kohtuulliset.
Tileillä olevat säästöt pitää käyttää omaan elämiseen ennen kuin voi saada toimeentulotukea (asuntosäästötilit, määräaikaiset tilit…). Arvopaperit, kesämökki, romua kalliimpi auto, vene, lomaosake, vuokralla olevat asunnot ym. omaisuus on yleensä realisoitava, mutta nämä tilanteet voidaan tulkita myös toisinkin, jos löytää hyvät lakiperusteet.
Mikäli on toimeentulotuen tarpeessa, niin yleensä toimeentulotuessa määritellään aika, jonka aikana realisoitavissa oleva omaisuus on myytävä, mutta myymättömän omaisuuden arvon perusteella ei voida jättää toimeentulotukipäätöstä tekemättä.
Tuo on ihan pelkkää bullshittiä. Toimeentulotuki on _viimesijainen_ tukimuoto ja kaikki omaisuus (myös se asunto) lasketaan.
Finlexistä voi käydä lukemassa, että varoina EI OTETA huomioon mm. henkilön tai perheen käytössä olevaa vakinaista asuntoa eikä tarpeellista asuinirtaimistoa:
Laki toimeentulotuesta 12§
Huomioon otettavat varat
Varoina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevat varat.
Varoina ei kuitenkaan oteta huomioon:
1) henkilön tai perheen käytössä olevaa vakinaista asuntoa eikä tarpeellista asuinirtaimistoa;
2) tarpeellisia työ- ja opiskeluvälineitä;
3) alle 18-vuotiaan lapsen varoja siltä osin kuin ne ylittävät hänen osaltaan 7 ja 7 c §:n nojalla huomioon otettavat menot; eikä (29.12.2005/1218)
4) muita varoja, joiden katsotaan olevan tarpeen jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi.
Televisiota ei katsota tarpeelliseksi asuinirtaimistoksi. Jos henkilö on työtön eikä opiskele, ei esimerkiksi tietokone ole tarpeellinen: sosiaalitoimessa ohjeistetaan käyttämään vaikkapa kirjaston tai sosiaalitoimen koneita tarvittaessa. 7 ja 7 c § ovat harkinnanvaraisia, eli riippuu ihan sosiaalityöntekijän tulkinnasta. Naamaraja niin sanotusti. Samoin kohta 4.
Noiden tosiseikkojen lisäksi on vielä kuntakohtaiset asetukset erikseen. Todellisuus on täysin eri kuin mitä lakiin on kirjoitettu. Lisäksi täytyy huomauttaa, että rikoslakiin ei ole kirjattu mitään sosiaalitoimea sitovien lakien rikkomisesta, joten ne ovat enemmänkin ohjeistuksia kuin lakeja, joten niitä saa mielivaltaisesti venyttää niin paljon kuin työntekijää huvittaa.
Ja kyllä, tämä on tullut koettua ja parhaillaan käyn kolmatta kuukautta kestänyttä tappelua sosiaalitoimen kanssa harkinnanvaraisesta, jonka myöntämisen esteeksi on keploteltu välissä lisävelvoitteita ja virheellisiä tulkintoja. Eikä ole ensimmäinen kerta.
Todellakin. Ja se toimeentulotuessa määritelty aika realisoitavan omaisuuden myymiseksi on yksiselitteinen “PITÄISI OLLA MYYTY JO”.
Ja velkaneuvontaan päästäkseen pitäisi olla töissä, mutta ei tienata enempää kuin työmarkkinatuen verran ja laskutkin pitää päästää perintään ja ulosottoon.
Ollaksesi toimeentulotuen piirissä sinulla ei siis saisi olla enempää tuloja kuin työmarkkina- ja asumistuki, ei omaisuutta ja mielellään ei luottotietoja ja kaikki laskut rästissä paitsi asumiseen liittyvät kulut. Jos valittelet puhelinlaskusi suuruutta, niin sinua kehoitetaan vaihtamaan prepaidiin. Vakuutustesi taso saa olla korkeintaan korivakuutuksen minimi. Kehoitetaan käyttämään julkisia oman auton sijaan. Kehoitetaan käyttämään ilmaista liikkumismuotoa, apostolinkyytiä ja fillaria, mutta niistä aiheutuvat kulut maksat itse perusosasta. Kehoitetaan harkitsemaan että onko ne lemmikit nyt niin tärkeitä jos niiden hoitamiseen menee rahaa niin paljon. Ohjataan leipäjonoon ja annetaan lista kaupungin alueella olevista ruokajakeluista. Vannotetaan puhumaan totta kirjallisesti (rasti ruutuun että tiedot pitävät paikkansa) ja toimittamaan kaikki paperit ajallaan, mutta venytetään päätösten tekemistä maksimiaikaan (lain mukaan toimeentulotukiasiat on käsiteltävä viivyttelemättä, mutta viimeistään 7 arkipäivän sisällä).
Myymättömän omaisuuden perusteella todellakin voidaan jättää päätös tekemättä, sillä päätöksen tekemättäjättämispäätökseen voi vaikuttaa hakemuksesta puuttuva tosite, väärä päivämäärä tai etuuskäsittelijän huono päivä. Vääristä tai epäoikeudenmukaisista päätöksistä voi toki aina valittaa jaostolle, mutta käsittelyaika on kaksi (2) kuukautta, eikä 9/10 valituksista johda muuhun kuin kielteisen päätöksen bumerangikierrätykseen. Ja vaikka päätös jaostossa korjattaisiinkin, ei siitä ole apua akuutissa vaikeassa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa olevaa sillä hetkellä kun se avun tarve on suurin.
Vaikeintahan tämä on niille, jotka oikeasti haluavat parantaa tilannettaan ja tehdä jotakin asioiden eteen, mutta nykyinen systeemi ei auta kuin täydellisesti yhteiskunnasta syrjäytyneitä joilla ei ole mitään halua eikä kykyä tehdä asemalleen yhtään mitään ja joilla ei ole mitään tarjottavaa.
Työttömät haastattelemaan toisia työttömiä viitenä päivänä viikossa. Suomen työttömyysongelma on ratkaistu.