Kun totuus ei riitä

Budjettiriihen tiedotustilaisuus oli joko perussuomalaisten kuolinkouristus tai kunnallisvaalikampanjan avaus. Saattoi se tietysti olla molempiakin. Joka tapauksessa Timo Soinin esiintyminen oli niin luokatonta, että isoa osaa kannattajiakin hävettää. Varsinkin niitä, jotka tietävät asioista muutakin kuin mitä puheenjohtaja sanoo.

Soini sanoi, että hallitus kattaa päivähoitomaksujen korotusten peruuttamisesta aiheutuvan 54 miljoonan euron aukon korottamalla rakentamattoman tonttimaan ja tuulivoimapuistojen kiinteistöveroa. Soinin kielelle käännettynä gryndereiltä ja tuulivoimapuistoilta siirretään rahaa pienituloisille ja päivähoidokkaille.

Siinäpä saivat rikkaat grynderit ja tuulimyllyjä kannattavat fillarikommunistit turpiinsa. Tosiasiassa kiinteistöveron 50 miljoonan korotuksesta vain yhdeksän miljoonaa kohdistuu rakentamattomaan tonttimaahan. Loput kerätään kaikilta kiinteistönomistajilta, mukaan lukien pienellä eläkkeellä omassa mökissään asuvat vanhukset. Tuulivoimaloista ei ensi vuonna tule veroa euroakaan enempää kuin tänä vuonna, sillä nyt päätettiin vasta selvittää voimaloiden kiinteistöveron korotusta vuodeksi 2018.

Soini rehvasteli myös herrojen huvikuunareiden ja juppiskoottereiden panemisella verolle. Tunnen aika monta tavallista tallaajaa, jotka käyvät hakemassa haukensa katiskasta 20 hevosvoiman moottorilla varustetulla veneellä, mutta Soini haluaa antaa tässäkin sellaisen mielikuvan, että taas on köyhien puolustajan jykevä nyrkki jysähtänyt ökyporavarin leukaperiin.

Kotihoiden tuesta Soini puhuu niin ylitunteellisesti, että on vaikea tietää ketä hän vihaa ja ketä rakastaa. Tuen mahdollista rajaamista Soini sanoo perheiden päätöksenteon sisään menemiseksi ja kotiäitivihaksi. Hän antaa ymmärtää, että kotihoidon tuen rajaaminen tarkoittaisi lapsen viemistä pakkohoitoon. Helsingin Sanomien Piia Elonen sanoi osuvasti, että se on sama kuin jos väittäisi autoveron alentamisen pakottavan kaikki suomalaiset auton rattiin.

Guggenheimin rahoituksen torjumisen Soini otti omaksi ansiokseen, vaikka mitään torjuttavaa ei edes ollut. Kukaan ei ollut aikonutkaan tuoda Guggenheimin rahoitusta budjettiriiheen, joten Soini voitti helposti itseään vastaan käymänsä varjonyrkkeilyottelun.

Lex Lindstömiä hän hehkutti maasta taivaaseen, mutta unohti mainita sen olevan kopio jo vuonna 2005 toteutetusta Lex Taipaleesta. Lisäksi vasta tänä kesänä SDP:n kansanedustajat ehdottivat vastaavan lain säätämistä, mutta silloin hallitus ei ollut asiaa huomaavinaan. Ilmeisesti asia kuitenkin kirjattiin muistiin ja nostettiin omana esityksenä budjettiriiheen. Plokissaan Soini sanoo, että SDP:n kaksi aiempaa työministeriä eivät saaneet vastaavaa lakia aikaan. Se on totta, sillä hallituskumppanit eivät ottaneet asiaa kuuleviin korviinsa.

Lex Lindströmin tavattoman nopea hyväksyminen kertoo vain siitä, että koko hallituksella ja erityisesti perussuomalaisilla on kova hätä kannatuksen katoamisesta. Piti saada jokin iso plussa ansioluetteloon ja nyt viiden tuhannen ikääntyneen pitäaikaistyöttömän onneksi se sattui olemaan kertaluontoinen päätös eläkkeelle laskemisesta.

Puhuin nyt vain Soinista, koska kansa alkaa selvästi kypsyä hänen vitsailuunsa ja rehvasteluunsa. Populisti on kyvyttömyytensä näyttänyt ja äänestäjät kaipaavat asiapuheita ja ennen kaikkea rehellisiä tekoja. Soini ei tietenkään ole vastuussa koko hallituksen toiminnasta, joten on paikallaan näyttää fläppitaululla hallituksen kaksi ongelmaa. Kolmas puuttuu kuvasta.